Tässä ajelin eräänä päivänä tänään aivain rauhallisesti omaa vauhtiani Hämeenlinnan väylällä Kehä 1:ltä pohjoiseen päin. Oli kaunis keli, lämpötila noin 2,5 astetta ja liikenne sujui ilman suurempia tuskia, koska kello oli jo 10. Yhtäkkiä huomasin jotian kammottavaa taustapeilissä. Siitä ei nimittäin näkynyt muuta kuin seksti "Skania"! Tuli taas kerran kiva olo tietäen, että seassamme ajelevat toistakymmentä tonnia painavat möhkäleet ovat ammattitaitoisissa käsissä. Tuolla hetkellä olin ohituskaistalla, koska hitaalla kaistalla oli vielä joku minua hitaampi. Tosin edessäni ajoi joku aivan samaa vauhtia kuin minä kuljin, joten en kovempaa olisi päässytkään. Noh, tästä teiden ritarista vittuuntuneena päätinkin olla ohittamatta hitaiden kaistalla kulkijan ja jäin tämän rinnalle köröttelemään pientä alinopeutta. Siinä se kuorma-auto sitten koitti vuorotellen molempia kaistoja pitkin ohi, kunnes omaksi harmikseni tuli minun aika poistua seuraavasta liittymästä ja jouduin antamaan tietä.
Tälläiset teiden ritrarit ovat juuri niitä, joiden ansiosta kuorma-auto ajaa äkkijarrutustilanteessa henkilöauton päälle. Mutta se tosin taitaa olla henkilöauton vika, mitäs jarruttaa niin äkisti. Nämä kuljettajat tulevat yhteiskunnalle kalliiksi myös korkean verenpaineensa takia, kun he raivoavat rattinsa takana kun joku tällainen mulkku hidastelee edessä.
Onhan se tietysti paljon nopeampi tapa päästä perille, kun roikkuu aivan edellä menevän puskurissa. Siinähän säästää sen 20 metriä, joka muuten saattaisi tuhraantua sellaisiin turhuuksiin, kuin liikenteen joustavuuteen, kiihdytykseen ohitukseen lähdettäessä tai vaikka hätäjarrutukseen. Ehdottomasti tärkeämpää on, että on sen 20m pidemmällä matkallaan.
- Tappituntumaa muualla kuin liikenteessä sietävä Oronen
PS. Jos haluaa ajaa tosi lähellä edessä menevää, kannattaa teipata puskuriin Hesari kiinni, niin sen etummaiseen osumisesta tietää, että kohta on tarpeeksi lähellä.
PPS. Ainiin, tämä toistaiseksi nimettömäksi jäänyt auto kuului Kaukokiito Oy nimiselle firmalle.