IRC-Galleria

Simo oli joskus kuullut, että tällaiset autot syövät niin paljon bensaa, että tankista kuuluu koko ajan ryystävä ääni. Hän painoi korvansa auton seinää vasten sille kohdalle, missä oletti tankin olevan, mutta ei kuullut mitään erikoista. Päähän sattui. Oli pahin kanuuna mies muistiin. Oikeastaan tosin ensimmäinen viiteen vuoteen. Simo tärisi. Hän ei tajunnut paljon mistään mitään. Miten vitussa hän täällä oli. Joku sanoi hänen nimeään. Tomihan se siinä, vanha puoskari.

"Misshäsh vitusha me ollaan?" Kysyi Simo.
Tomi näytti hiukan vaivaantuneelta, mutta sitten hänen kasvoilleen tuli sellainen ilme, kuin lapsen, joka on varastanut naapurin omenat ja naapurin tullessa valittelemaan asiaa istuu juuri omenalaatikon päällä ja päättää näyttää laatikon sisällön. "Olemme Libyalaisten terroristien kyydissä. Olen ostanut heiltä jo jonkin aikaa amfetamiinia ja myynyt sitä alkoholisteille asiakkailleni. Nyt kuitenkin on täytynyt olla jonkin aikaa myymättä, koska poliisi on alkanut ilmeisesti päästä vihille toimistani. Niinpä minun piti kieltäytyä seuraavan lastin ostamisesta, mutta se ei näille kavereille käynyt."
"Voi vitthu!" Siinä kaikki, mitä Simon krapulainen pää keksi tähän vastaukseksi.

Autossa ei ollut ikkunoita ja ovenkahvat oli revitty irti. Hulkko tutkiskeli juuri mahdollisuuksiaan saada takaovi auki. "Perkele, kun olisi edes puukko tai jotain. Onko sulla puukkoa Simo?" "Ei."
Simo alkoi kaivella taskujaan. Makkaranpätkä. Vähän päästään homeinen, mutta varmasti muuten aivan syötävä. Simo otti taskustaan Leathermanin, jonka oli jokin viikko sitten löytänyt ja veisti homeisen palan pois makkarasta. Samalla Tomi luovutti oven kanssa ja kääntyi takaisin Simoon. Hän oli kuin halolla lyöty, kun näki Simon veistelevän makkaraa Letukalla. Tomi nappasi työkalun sanomatta mitään ja alkoi ruuvailla ovipahveja irti. Pian takaovi olikin pellit paljaana, kuin kyykkypaskalla pakkasaamussa, mietti Simo naureskellen omalle nokkeluudelleen.