IRC-Galleria

On kuuma kesäpäivä. Aurinko paistaa ja pinkeä tynnyrimaha kiiltää sen loisteessa. Jostain muhkean rinnan alta lähtee valumaan hikinoro pitkin tätä uljasta vartaloa, joka huokuu menneiden vuosien kiihkoa ja on nyt alistettu vain temppeliksi, pyhätöksi, johon kukaan ei pääse sisään, vaikka haluaisikin. Kyseessä ei suinkaan ole viimeisillään raskaana oleva nainen, vaan keski-ikää lähestyvä suomalainen mies. Hikinoro jatkaa kulkuaan, kunnes se uppoaa napaan, ainoaan rosoon tämän valtavan pallon pyöreydessä.

Suomi on todellinen laardin luvattu ihmemaa. Kun katselee ihmisiä kävellessään ulkona, ei voi olla huomaamatta läskien ihmisten huomattavan suurta osuutta kansasta. Eikä liikalihavuus ole mikään ihme. Monelle työpäivän jälkeen on itsestäänselvyys rentoutua parin oluen parissa ja samalla syödä esimerkiksi terveellinen lihapiirakka tai pari ihan vain välipalaksi odotellessa iltapalaa. Tämän kaiken hyvän lisäksi ainoa liikunta on joka-aamuinen taistelu sängystä autoon ja autosta työpöydän ääreen (liikuntamäärissä ei ole huomioitu todennäköistä n. 15 kertaa päivässä tapahtuvaa tupakalla käyntiä).

Eikä ongelma ole yksinomaan miesten, vaan yhä enevissä määrin jalkakäytäviä ja kaupan hyllyvälejä lyllertää myös mastodontin kokoisia emäntiä, joilla mukanaan on räkänokkainen äidin pikku Ville-Liisa, joka on vasta kovaa vauhtia siirtymässä ylettömästä lapsen pyöreydestä aikuisiän liikalihavuuteen. Kapakeissa ja tanssiravintoloissa ilmiön näkee ehkä parhaiten, kun nämä rasvakasat pukeutuvat ihonmyötäisiin vaatteisiin ja yrittävät vietellä vastakkaista sukupuolta heiluttamalla koko massaansa edestakaisin. Yäk.

Aikuinen ihminen tekee pitkälti omat päätöksensä, ja on loppukädessä hänen oma valintansa, kuinka lihava hän on. Lapsilla ei kuitenkaan monesti ole ymmärrystä ja mahdollisuutta tehdä valintaa, kun kotona syötetään Mäkkärin ihrahötöä ja juotetaan koodikolaa äidin pikku mussukalle. Mussukkakin viedään tietysti siihen kahden kilometrin päähän autolla kouluun ja koulun jälkeen tämä on niin väsynyt, ettei ole varmaa, jaksaako hän enää tehdä valintaa tietokoneenpelaamisen ja television katselun välillä. Siksi onkin hyvä, että lapsella on omassa huoneessaan molemmat. Kouluruokakin on niin ällöttävän terveellistä ja ravitsevaa, että lapsen on mentävä sen sijaan ostamaan kaupasta vaikka muutama lihapasteija ja suklaapatukka, jotta jaksaa koko päivän.

Varusveitikat ovat niin lihavia, ettei heitä voi laittaa juoksemaan. Vapise Suomen vihollinen, sillä olet hautautuva läskivuoreen, jos se pääsee luoksesi polvet ja lonkat ehjinä... Ei näin. Ehkä Suomen puolustusvoimien kannattaa panostaa enemmän miehittämättömiin sota-aluksiin, joita läskit voisivat ohjailla mukavista tuoleistaan.

Eipä ole siis ihme, että sydän- ja verisuonitaudit niittävät suomalaista kansaa kuin maajustiina kauraa elokuussa.

En tarkoita, että jokaisen suomalaisen pitäisi olla huippu-urheilijan kunnossa, mutta mielestäni ei ole liikaa vaadittu, että coopperin testissä jaksaisi edes juosta sen koko 12 minuutin ajan. Helpohkoa on mielestäni kuitenkin pysyä normaalipainon rajoissa (paitsi jos käy niin paljon kuntosalilla, että on ylipainoinen 12 rasvaprosentilla, se vaatii oikeasti työtä). Ainakin itse mielummin katson terveen näköistä ihmistä, kuin hikoilevaa ja kalpeaa tupakan kellastamin hampain elämää tarpovaa virtahepoa.

- Atleettinen, jokaisen naisen ja monen miehenkin märkä uni, Oronen

PS. Ehkä Helsingin Kontulasta otettu otos saattaa johtaa liian läskiin mielikuvaan Suomesta.
PPS. Läskit HUOM! Liikunta on oikeasti ihan kivaa ja terveellinen ruoka hyvää, kokeilkaa vaikka.