IRC-Galleria

Jokainen hiukan varttuneempi yksilö on melko varmasti tuntenut suuria tunteita. En tarkoita nyt sitä nautintoa, kun otat Kabanossin grillistä ja otat siitä ensimmäisen haukun oluen kera, vaan aivan oikeita tunteita. Sellaisia, joita ihmisillä on esimerkiksi toisiaan kohtaan.

Mistä sitten tiedät, että milloin koet suurta tunnetta? Kyllä sen tietää, ja jokainen joka on sellaisen kokenut tietää sen kyllä. En ole tehnyt kovin kattavaa tutkimusta (itseäni kattavampaa), mutta olettaisin suuren tunteen tuntuvan jostain käsittämättömästä syystä sydämessä lähes jokaisella. Tästä ehkä johtuukin muinaisaikojen harhaluulo siitä, että tunteet sijaitsevat sydämessä. Siihen, miksi aivoissa ei tunnu mitään, en lähde arvailemaan.

Sanonta "sydän pakahtuu" on sinänsä kyllä mielestäni oikea. Se nimittäin kuvaa hienosti sitä tunnetta, joka valtaa kehon, kun odottaa esimerkiksi rakkaansa jälleennäkemistä pitkän eron jälkeen. Joskus ero tosin voi olla vain hetkenkin, mutta mielestäsi tuntuu, kuin olisit ollut erossa kauan.

Kuten minut tähän rakkauden raiskaukseen yllyttänyt merkintäkin mainitsee, on tunteista suurin rakkaus. Muusani tekstissä mainitaan vielä ensirakkaus, mutta sitä en näe niin tärkeänä. Mielestäni kukkaan puhkeava rakkaus sinällään on tunteista jaloin.

Mutta entäs sitten syvien tunteiden ilmaiseminen? Elokuvista näemme, kuinka rakastuneet juoksevat hidastetusti kukkivan kedon läpi hempeän musiikin soidessa. Naisella on olkihattu ja vaalea mekko, miehellä avoin kauluspaita ja treenattu vartalo. He kaatuvat nauraen ruohikkoon, jolloin parvi perhosia lehahtaa lentoon heidän vierestään. Sitten he suutelevat. Vaan miten onkaan tosielämä? Ruohikossa on punkkeja, miehllä kaljamaha ja kaatuessaan mies lyö kylkensä kiveen ja kiroaa kovaan ääneen. Kaikki ei tapahdukaan kuin elokuvissa, hyvyys ei aina voita, paha ei saa palkkaansa, kortsu ei ekalla kerralla sujahdakkaan kuin itsestään paikoilleen.

Mutta sellaista elämä on. Ilman pieniä vastoinkäymisiä ei osaisi nauttia rakkauden tuomista riemuista. Joten rakastakaa! Älkää antako elämän lannistaa, vaikka piknikillä hyttyset syövät ja shampanjapullon korkki tulee silmään. Pääasia, että teette ja koette sen kaiken yhdessä.

- Tunteva eliö Oronen

PS. Tätä kirjoittaessa on tunnettu suuria tunteita, ikävää.
PPS. Sundqvist#blogcomments

Kuten te kaikki yhdestä kahteen lukijaa (jos satunnaisia kävijöitä ei lasketa) tiedätte, opiskelen Tampereella Poliisiammattikorkeakoulussa. Tänne koululle matkustan aina maanantaiaamuisin ylväällä valkealla ratsullani, Lada Samaralla. Tänäkin aamuna, kuten jo kuukausien ajan hyppäsin puoli seitsemän aikoihin menokkiini ja lähdin köröttelemään kohti Näsinneulan kaupunkia, joka myös mustista makkaroistaan tunnetaan.

Matkalla katselin taivaan synkkiä pilviä ja ajattelin, että olisikin ihan hyvä jos matkalla vähän sataisi. Ladassa kun ikkunanpesijät eivät toimi, niin saa sitten lasit puhtaaksi. Ja vettähän tulikin kuin tilauksesta. Ei liikaa eikä liian vähän, vaan juuri sopivasti.

Siinä sitten köröttelin moottoriten Hervantaan vievälle liittymälle asti ja itsekseni manailin, kuinka halpaa bensaa tuli ostettua taas sen ruosteisen rotiskon ruoaksi (bensa oli muistaakseni 1,564€/l). Sitten aloin laskemaan, kuinka monta kertaa oman arvonsa autoni syö vuodessa. Sitten mieleeni muistui, ettei sen konepelti suostunut aukeamaan, kun viikonloppuna yritin. Luulin jo etten saisi koottua enempää vitutusta aikaan, kun kaikki tämä aikaisempi katosi kuin pieru Saharaan. Ei enää aavistustakaan vitutuksesta, joka johtuisi "autostani". Olin liittoutunut sen kanssa suurempaa vihollista vastaan. Tampereen säätä! MITÄ VITTUA!? Maa valkeana lumesta kesäkuun 9. päivä! Koulun parkkipaikalle päästyäni totesinkin tarkentavasti lumen olevan hiukan hernettä suurempia rakeita.

Eli Pekka Pouta. Jos et pysty tänne Tampereelle, Suomen säätieteelliseen persereikään, lupaamaan kunnon kelejä niin pyyhi se sääkartaltasi ja syötä vaikka lokeille sillin kera.

Tosin aika harvoin mitään säätiedotuksia katselen, mutta Pekan vika tämän on oltava. Joten seuraavaksi kun hän tulee Tampereelle, hukkukoon omaan paskaansa ja kärsiköön Tampereen lyhyestä ja vähälumisesta kesästä.

- Sään ystävä Oronen

PS. Pekka Pouta on muuten kotoisin Savonlinnasta
PPS. Tony Halme on Tampereen paras shakinpelaaja
PPPS. Loppui ideat, hyvää yötä

VAROITUS: TÄMÄ MERKINTÄ ON KIRJOITETTU VAHVASSA HUMALASSA JA KÄYTTÄMÄTTÄ KERTAAKAAN BACKSPACE-NAPPIA (LUKUUN OTTAMATTA OTSIKKO JA TÄMÄ VAROITUS)

Eli aihrrna on, miksi ihmisrt tekevät tyhmiä sdioits. Tietysiti asia pitää aloitta pohdiskelulla siitä, mitkä ovat tymis' asiaoita. Jokaisen mielestä ehkä jokin muu asia on tyhmiä kujin toisen. Kyse ob sius täysin subjeks
tiivisesta asiasta. Jonkun ietlesta voi olla tynmää lajitella roskia, toisen mielestä taas heittää vain kaikka paska kaatopaikalle.ö Toisin saonoen se, ikä on toisen mielestä tyhmää, voi olla toisen mielest ä aino a järkevä toimintatapa.
Oretaan nyt vaikka esimerkiksi tekstin kirjioittaiminen tukki humalassa ilman että korjaa tekstiään ollenkaan. Jonkun mielestä se voi olla aiaka tyhmä temoou, minun mielestäni se tuntui täss än nimenomaisessa hetkessä mahtavalta idealta. Juuri tämä kuvadtaa sitäm , mitä tyhmät asiat ahja ideat oikeasiti ovat. Ne voovat vain ideoita, jotk a ovat toisten mielestä ihan sairaan hyviöm nutta toiset eivät vain ymm'ärra, mitä hienoa niissä on.

Jos joku kehtaa väisttä että minun oli turha kirjoittaa täll'onen tekdti humalassa, olkoon hän väärässä, koska minun humalaisen mieleni mukan tämä oli ainvan helvetin hyvä ideä. Vähän lyhyeksi häi, mutta haluan nukkumaan.

- Huonojen ideoiden ja paskojen aatosten insinööri Oronen

PS. Toivottavasti joku edes Nikon tutuista osasi kertoa Nikolle, mitä ylhäällä lukee.
PPS. Allekirjoitus ja jälkikirjoitukset ovat korjattua tekstiä. Öitä.

Tänään sitten puran sekavaa mieltäni kohdasta koulukiusaajat. Koulukiusaajathan profiloidaan yleensä henkilöiksi, jotka pönkittävät vain huonoa itsetuntoaan kuisaamalla ja alistamalla muita. Johtuneeko itsetunnon rappeuma siitä, että on pieni penis, äiti ei ole antanut hyvänyön suukkoa tai öisin kastelee sänkynsä. Oli syy mikä tahansa, on aina oltava joku, jolla on kiusaajaakin huonompi itsetunto: kiusattu. Kiusatut ovat yleensä vähän hiiren näköisiä otuksia, jotka pyörivät omissa piireissään ja keskenään uhoavat toisilleen kovuuttaan ja keskustelevat päivän ajankohtaisista aiheista tyyliin: "Vittu, oli muuten makeen näköistä kun tänä aamuna Paavo Pesusieni vittu imi kaikki vedet saatanan lätäköstä!"

Kiusaajat taas ovat mielestään tätä marsukansaa kovempaa sakkia, koska he katselevat pornolehtiä ja hihittelevät niille. Joskus kovien jätkien mukana pyörii myös kovia muijia, jotka jo heti 10 täytettyään alkavat pukeutua ja meikata kuin huorat, polttaa tupakkaa (koska jätkätkin) ja puhua roisimpaa kieltä kuin vanha merikarhu konsanaan. Sitten nämä pahisjengit pilkkaavat fyysisesti heikompia nyhvöjä, jotka tosin saattavat menestyä täydellisiä kovia järkiä paremmin koulussa. Nörtin parempi koulumenestyshän osoittaa vain, että koulunkäynti on perseestä, koska joku on siinä kovaa jätkää parempi.

Tämän päivän kirjoitus on siinä mielessä poikkeavassa linjassa suurimpaan osaan verrattuna, että tässä punainen lanka katkeaa, ja jatkuu keltaisena. Toisin sanoen siirrymme asiasta paskahuussiin.

Tänään on ollut yleisesti ottaen oikein kaunis päivä (omat kokemukset tosin rajoittuvat välille Tampere - Helsinki). Kaunis kelihän on jumalten kehoitus juoda kaljaa. Siispä kun itseni sain väännettyä Tampereelta ihmisten ilmoille, kävin hakemassa valtion lääkekaupasta 6 X KARHU IVA ja pullon kossua, jos alkaa olut janottamaan. Siispä tänään olisi tässä illan mittaa vielä tarkoituksena mennä pussikaljalle, nauttia IVA:a ja naureskella hyville jutuille hyvässä seurassa ilta-auringon laskiessa horisontin taakse ja pahisten ryömiessä siideri- ja keskikaljapulloineen koloistaan. Hyvää kesää teille kaikille.

- Kiusattujen, kiusausten ja oluen ystävä Oronen

PS. Orosia ei kiusattu tätä tekstiä laatiessa. One and only Oronen istui tietokoneen edessä tyytyväisenä olutta siemaillen.

En ole varma olenko tästä aiheesta teille (kenelle vitun teille, ei näitä lue kuin Niko) vielä avautunut, mutta ensin tahdon varoittaa: tämä kirjoitetaan yhden (1) oluen jälkeen ja YUP taustalla soiden.

Aiheena siis kaiken laiset huumaavat aineet, kuten viina, kokkeli kumppaneineen ja pornografia (sekä sen korvikkeet, eli naiset).

Aloittakaamme listan alusta, eli viinaksita. Viinahan tuossa joitakin vuosia sitten halpeni aika rankasti, minkä seurauksena alkoholiperäisten sairauksien hoitokulut ovat kasvaneet radikaalisti. En sitten tiedä, tuleeko suuremmasta viinan myynnistä riittävästi lisää verotuloja, jotta kustannukset saadaan katettua. Nyt kuitenkin lähdettiin perse edellä puuhun. Tämähän pitää aloittaa yleisellä pohjustuksella alkoholista: Eli Suomessahan on sallittua valmistaa mietoja alkoholijuomia omaan käyttöön (alkoholilaki 2 luku 4§). Eli ns. viinan poltto on kiellettyä, eikä se nykyään ole mielestäni kovin mielekästäkään nykyään, koska valtion putiikista saa kossua kohtuu hintaan, ja maistuukin varmasti pontikkaa paremmalta.

Mutta viina ei ole pelkästään kiva juttu. Joskus saattaa käydä niinkin, että iskee niin sanottu dagen eftet (ruotsia= päivä jälkeen). Tällä tarkoitan tietysti ikävää krapulaa, josta nuorempana ei ollut tietoakaan, mutta nykyään kun mäyriksen juo, on seuraavana päivänä hiukan jo tahmea olo. Alkoholiin voi jäädä myös koukkuun, mistä on hyvänä esimerkkinä meidän kaikkien joskus havainnoimat "rantojen miehet", jotka siemailevat kesät talvet samassa takissa ja pipossa sitä iänikuista keppanaansa. Hajustakin nämä hilpeät veikot tunnistaa, jos kauppajonossa sattuvat taakse.

Sitten mennään siihen kategoriaan, jonka otsikostakin suurin osa mieltää, eli kaiken laisiin laittomiin huumausaineisiin. TV-sarjassa Raid (Kai Lehtinen, Oiva Lothander... hyvä sarja, myös elokuvatehty) esiintyi sanonta "viina pitää miehen tiellä, mömmöt vie helvettiin". Siinä mielestäni kiteytyy aika hyvin se, miksi heroiini sun muut ovat laittomia. Niihin on nimittäin ilmeisesti aika helppo jäädä kovaankin koukkuun, ja sitten se onkin mömmö, jonka taskussa se narkki onkin, eikä toisin päin. Toiset puolustavat kannabista sillä, ettei se ole edes yhtä vaarallista kuin viina, mutta kyllä niitä pössyttelijöitä joskus näkee, joilla kestää vihreiden valojen ajan tajuta, että heillä on ne vihreät. Itse pitäydyn ainakin viinaksissa mielummin. Toiset saavat tökkiä kyynärtaipeestaan sisään vaikka fairia, ei kiinnosta.

Sitten tullaan huumeista vähiten näkyvään, mutta kuitenkin eniten käytettyyn. Tämäkin on täysin laillinen, ja erittäin suuren teini-ikäisen miesväestön käyttämä erittäin koukuttava huume. Kyseessähän on siis alussa olevan listan porno. Nykyäänhän pornoa löytää ihan kuka vain sitä etsivä. Internerissä ei tarvitse kuin osata kirjoittaa kuin "tissit" ja johan on melonia ja lolloa joka lähtöön ruutu täynnä. Siinä sitten teinipojan viisari värähtää ja runkkurannettakin alkaa kutkuttamaan. Sitten äiti katsoo paheksuen, kun pojalla on paperirulla tietokoneen vieressä. Pornohan ei kuitenkaan ole muuta kuin naisia, jotka ovat enemmän tai vähemmän alasti, ja pyrkivät näyttämään mahdollisimman pornoilta yksin tai samalla kun joku pillunkipeänä koekuvauksiin pyrkinyt +30v mies jyystää häntä. Eipä siinä mitään, runkkaaminenhan on ilmeisesti jopa terveellistäkin, vähän kuin se kuuluisa yksi tuoppi tai viini päivässä.

Pornolle vaihtoehtona (vai pitäisikö sanoa, että porno on vaihtoehto tälle, sitä ei varmaan kukaan tiedä) ovat naiset. Naisissa on vain se hankaluus, että niiden eteen on tehtävä ensin töitä saakseen itselleen sellaisen ja työnteko jatkuu, jos mielii sen pitää itsellään. Omista kokemuksista voin kyllä kertoa, että kohtuullisissa rajoissa se työnteko maksaa itsensä takaisin korkojen kera.
Tässä asiassa tosin monet ovat sekakäyttäjiä. Suomalaisista (ainakin nuoremmista) miehistä on varmaan aika harva, joka ei kävisi välillä ottamassa harjoituslaukauksia, varsinkin pidemmän eron aikana.

Jeps, eli siinä teille äidin pikku palleroille (eli Nikolle) vähän paasausta huumeista nousevassa koukuttavuusjärjestyksessä.

- Viinan ja naisen sekakäyttäjä, joskus myös rannevirtuoosi Oronen

PS. Toivottavasti ei allekirjoituksesta lähtenyt ruokahalu.

PPS. Alkoi yhtäkkiä käsittämättömästi mieli KIRJOITTAA CAPS LOCK PÄÄLLÄ, JOTEN TÄSSÄ TEILLE PASKIAISILLE ANNOS SITÄKIN.

PPPS. Kun kerran menee ihan reisille tämä jälkikirjoitushomma muutenkin, niin laitetaan vielä hymiökin :D

Nyt se on sitten meikäläisen osalta taas alkanut: aamuliikunnat. Nyt tosin vasta kahtena aamuna käynyt uimassa, mutta eiköhän se tästä tavaksi jää. Viimeksihän aamuliikuntaa on tullut harrastettua armeijan harmaissa (miksi ihmeessä harmaissa, pitäis päivittää viher-ruskea-vihertäväksi [ja taitaa niissä uusissa olla vähän mustaakin]). Ainoana huonona puolena on vain se, että laittaa hiukkasen väsyttämään, kun menee samaan aikaan nukkumaan kuin ennenkin, mutta herääkin puoli tuntia aikaisemmin.

Jotkut itseäni älykkäämmät yksilöt ovat väittäneet, että päivä lähtee aamuliikunnalla paremmin käyntiin, kuin vain aamupalalla ja -kusella. Ja paskanvitut sanon minä. Itse olen aamulla pirteä tasan sen ajan kun olen siellä uimassa, mutta heti kun saa vaatteet päälle ja menee aamiaiselle, alkavat silmät painaa. Eihän siinä muutenkaan mitään järkeä ole, että liikunta piristäisi. Ajatekaapa tekin nyt hetki asiaa

......................................................................................................................................................
...............................................................................................................................................................

Noniin. Saitteko mietittyä samalla, kun luitte pisteitä? Ideanahan tässä oli se, ettei siinä ole mitään järkeä, että energiaa kuluttamalla voisi piristyä. Energiallahan se ihminen pysyy tolpillaan ja mellastaa. Jos energian tuhlaa johonkin turhanpäiväiseen, kuten liikuntaan, ei sitä jää enää muuhun. Tosin liikunnan lisäksi ei illassa paljon muuta ehdi tekemäänkään. Minäkin tästä jonkun aikaa tämän kirjoittamisen jälkeen lähden taekwondoa treenaamaan ja tulen takaisin josku kahdeksan jälkeen. Sitten pitää käydä suihkussa ja syödä ja katsoa vähän warr...muuskopioituja TV ohjelmia tietokoneelta ja sitten onkin sliipping taim for lidl poliis stydents.

Urheilun tiimoilla jatketaan. Saatatte ihmetellä tässä vaiheessa, että miten otsikon loppuosa liittyy aiheeseen.
Kerron kun tiedän.

Sanonta "urheilija ei tervettä päivää näe" pitää pääsääntöisesti aika hyvin kutinsa. En muista milloi viimeksi olisin ollut ihan vammaton: milloin on peukku rikki, varvas kipeä tai muuten vain polvet päin persettä. Onneksi urheilemalla sentään flunssat ja muut kuolevaisten taudit pysyvät kaukana.

Kuitenkaan aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Urheilusta on sekä hyötyjä että haittoja. Minä olen kuitenkin polkuni valinnut, ja urheilen kunnes kuolema minut siitä erottaa. On se kuitenkin välillä hienoa vetää itsensä aivain äärirajoille niin että tuntuu kuinka meinaa paska tulla housuun kun oikein pinnistää. Onneksi toistaiseksi niin ei ole käynyt, mutta ehkä sekin kaunis luonnon oikku joskus tavataan.

- Hikipäissään teitä hoputtaa Oronen

PS. Vaikkei elämä urheilulla pitenisikään, niin ainakin se tuntuu pidemmältä kun välillä hiukan itseään kiusaa.

PPS. Paskan lisäksi pierukin on perseestä!

Monta kertaa kuulee jonkun puhuvan, kuinka helppo olisi tehdä miljoonia ja taas miljoonia euroja rahaa. Suunnitelmakin on monesti valmis, mutta silti vain puhutaan, että "Kun tästä pistäisi bordellin pystyyn, vuokraisi tuosta keskustan tuntumasta pienen liikehuoneiston ja palkkaisi pari huoraa, niin johan alkaaisi takatasku pullottamaan. Sivubisneksenä voisi vaikka myydä hiukan huumeita tai vaikka viagraa vanhoille pukeille, joilla ei enää seiso." (Bordellin pitäminen ja huumeiden myyminen on laitonta, enkä suosittele sitä kenelläkään). Tämä oli vain esimerkki, mutta ideana on, että monilla on hieno idea, joka on vain toteuttamista vailla. Ehkeivät suomalaiset sitten ihan niin hirveästi arvosta rikkauksia, että viitsisivät laittaa rahahanat virtaamaan.

Monta kertaa, kun on luettu jonkun rikkaan, kuuluisan ja komean tarinaa, mietitään ettei tuo nyt mikään ihme ole. Totta kai kuka tahansa voi alkaa koodaamaan autotallissaan, kehittää jokin uusi hieno ohjelmisto ja olla kymmenen vuoden päästä maailman rikkain mies. No big deal. Ideana onkin, että pitää keksiä jotain uutta. Siihen ei ehkä jokainen äidin pikku nöyhtäkorva pystykään.

Mutta eipä siinä mitään, paska tulee perseestä, tämä teksti minun sormistani. Ihan sama asia. Eiköhän tämä siis ole tässä ja käyn pyyhkimässä sormeni.

- rikkaista rakkain Oronen

PS. Rahaa on kuin rantarosvolla. Ei yhtä paljon, mutta samalla tavalla hankittua.

Yleensä runoja on hyviä ja huonoja. Suurin osa rakkausrunoista joita olen lukenut (ja itse joskus humalassa/ krapulassa kirjoittanut) ovat olleet paskoja. Hyviä runoja ovat yleensä sellaiset, joista ei ihan heti tajua, että mitä siinä yritetään kertoa. Yleensä hyvässä biisissä on tällaiset sanat. Toinen tapa tehdä hyvää lyriikkaa on sanoilla leikittely ja niiden moninaisten merkitysten käyttäminen.

Esimerkki paskasta rakkausrunosta:
"Sä sait mun sydämen sykkimään,
silloin aloin susta tyksimään.
Onnemme kestää, vaikka tulisi mikä.
Ei meitä voi erottaa riita, ei ikä.
Sua vain haluan halata,
en koskaan mitään salata."
Siinä mielestäni hyvä nopeasti hatusta heitetty "rakkausruno", joita tämäkin päiväkirjasto on väärällään. Kerron teille kaikille, jotka näitä runoja kirjoitatte (heistä tuskin kukaan tosin lukee minun päiväkirjaani, kukaan ei lue, kunhan kirjoitan), ne ovat paskaa. Jos teillä ei ole mitään sellaista asiaa, joka ei kosketa muita kuin teidän "elämänne valittua", kertokaa se hänelle itselleen, älkää koko irc-gallerian kansalle.

Toinen turhuuden perikuva runoudessa on ns. "itsetuhoiset runot", esim.
"Sut halusin ja sain
jäi särkynyt sydän vain.
Nyt elämä on pelkkää paskaa,
ei tahdo sitä millään jaksaa.
Veit mua narussa kuin pässiä,
hyväks' käytit ja kusetit.
Nyt tiedän et' halusit vain äässiä,
onneksi selvisi että petit.
Kuole pois kurja paska,
VIHAAN SUA!!"
Eli näin. Ketähän tämä sitten oikeasti kiinnostaa? Joku on petetty ja jätetty, entäs sitten. Ei se ainakaan minua saa vihaamaan tämän runon kirjoittajan exää. Varsinkin kun runon kirjoittaja on juuri täyttämässä 15 vuotta, ja nyt hänen elämänsä on pilalla, koska hänen elämänsä rakkaus on jättänyt hänet. Nonono, no like this.

Sitten on olemassa oikeasti hyviä runoja, joita lukee mielellään. Hyvää runoa joutuu mielestäni heken sulattelemaan, jonka jälkeen siitä löytyy jotain mielekästä ja viisasta. Tällaisessa oikeasti hyvässä runossa ei mielestäni tarvitse olla edes rimmaavia loppusointuja, tunnelma on tärkein. En ole itsekään mikään hyvä runoilija, mutta koska minulla ei ole tällä hetkellä yhtään hyvää runoa lähettyvillä lainattavaksi, joudun säveltämään tähän jonkin tökerön yritelmän.
"Miksi kaikki on niinkuin on?
Onko muunlainen niin mahdoton?
Muurahainen tekee aina työtä,
rastas räkättää,
varis raakkuu.
Kuuluuko metsästä uusi ääni?
Olisiko se karannut papukaija?
Ei, tikka se vain.
Taidan ottaa toisen paukun."
Eli siinä kaikessa kurjuudessaan minun kyhäelmäni, jonka piti olla hyvä runo, mutta on siitä kaukana. Tuossa tuskin on mitään järkeä, mutta ei se mitään, ei muussakaan minun tekstissäni ole. Kunhan kirjoitan silloin tällöin tänne jotain, jotta jonain päivänä tämän sivuston palvelimelta loppuisi tila minun kirjoitusteni viemän tilan vuoksi.

- Teitä kaikkia paskoja runoilijoita vihaten, Oronen

PS. Paska haisee muuten harvoin runolle, mutta runo haisee kyllä aika usein paskalle. Runollistako? Ainakin kaunista.

Yleensähän päiväkirjalla tarkoitetaan paperista ja kovista kansista valmistettua kirjaa, jossa saattaa olla vaikka lukko päällä estämässä asiattomien pääsyn salaisiin merkintöihin, ja johon tehdään salaisia merkintöjä omasta elämästä ja ajatuksista. Tälläinen perinteinen päiväkirja on yleensä täysin yksityinen ja jokaisen oma asia. Sinne voi kirjoittaa, jos joku vituttaa tai jos riemastuttaa tai vaikka salaisia rakkauskirjeen luonnoksia sille naapurin Tepolle tai Lauralle, johon on jo ollut palavasti rakastunut vuosia ja yrittänyt sovittaa roskien viennin aina samaan aikaan tämän kanssa. Sitten sinne voi päivitellä omaa pelkuruuttaan, kun ei uskalla koskaan sanoa muuta kuin "moi".

Toinen päiväkirjan tyyppi on sitte nämä internetissä "julkaistavat". Niistähän ilmeisesti käyteteään yleisesti nimeä blogi. Blogin voi perustaa esimerkiksi matkakokemusten suhteellisen reaaliaikaista jakamista varten, julkiseksi päiväkirjaksi johon kirjaa aina illalla päivänsä tapahtumat, tai kuten minä käytän tätä nimenomaista irc- gallerian päiväkirjaominaisuutta eli järjettömän tajunnanvirran purkamiseen.

Matkablogissahan on aivan selvästi järkeä. Siitä voi esimerkiksi matkaa suunnitteleva lukea, josko paikka edes kiinnostaa. Itse ainakin paahdun auringossa Kanarialla bikineissä olevien naisten ympäröimänä kittaamassa halpaa viinaa, kuin mätänen ja hikoilen tuhannen muun kanssa Louvressa, jotta voisin nähdä edes vilauksen taulusta jonka naisella on arvoituksellinen hymy. Minulle riittää arvoitukseksi se, että mitähän eilen tapahtui ja missäs vitussa mun rahat on.

Ketään tuskin kiinnostaa listassa toisena oleva jokapäiväisten askareiden päivittäinen kirjoittaminen. Tosin sellaisiakin pervoja varmasti löytyy. Veikkaisin että jokainen idiootti, joka katsoo Big Brotheria voisi olla kiinnostunut seuraamaan myös jonkun toisen elämää tekstimuodossa.

Tämä minun tapani käyttää "päiväkirjaa" taas tuskin kiinnostaa ketään.

Mutta sitten!
On mielestäni myös väärä tapa käyttää "päiväkirjaa"! Ja se on kaiken maailman helvetillisten kiertokirjeiden täyttäminen, jossa sadallakahdeksallakymmenelläviidellä kysymyksellä selvitetään, että "Oletko iHQ???!!1+". Mikä helvetin järki se on laittaa sinne omaan päiväkirjaan? Onko sen viehätys sitten siinä, että kaverit ja tuntemattomatkin näkevät kuinka iHQ olet? Minä kun kunniallisena kiinnostuneena kansalaisena lähden selailemaan tuoreimpia päiväkirjamerkintöjä, alan vittuuntumaan, kun joka kolmannessa on jotain muita, kuin "ihq-testejä". Ja niistä jäljellejäävistäkin puolet on jotain tökeröitä runoja "sille oikealle ja armaalle". Jos sille rakkaalle pitää runoja kirjoittaa niin lähetä tekstiviesti. Tai vielä enemmän naiset tykkää, jos kirjoitat käsin. Se käsin kirjoitus tosin ei saa olla mitään pikaisesti hutaistua, vaan siistiä. Siinä kun rauhalliseen tahtiin kirjoittaa, ehtivät myös pahimmat aivopierut haihtua tekstin seasta, ja runostakin tulee itsessään parempi.

- Blogiin piereskelijä Oronen

PS. Kyllähän se vanhentunut raejuusto aiheutti hiukan vetelää kakkaa.

Täytyypä aloittaa tämä merkintä "jännä nähdä"- pohdinnolla. Tällä tarkoitan sitä, että jännä nähdä, kuinka miehen käy. Vetelin nimittäin juuri äsken treenien päälle puoli purkkia raejuustoa, jonka parasta ennen- päivä on mennyt umpeen joskus viime viikon puolessavälissä. Maistui niin hyvältä, ettei se nyt voi vaarallista olla. Kuten sanottu jännä nähdä.

Mahtaakohan allekirjoittaneella olla muutenkin jotenkin kieroutunut suhde ruokaan, lähinnä sen pois heittämiseen. Eihän salaatti ole pilalla, jos se on vähän kellertävää, kunhan ei ihan keltaista ole? Eihän koko leipä ole pilalla, jos reunassa on vähän hometta (niissä leivissä oli kyllä menty pitkälti yli viikko parasta ennen päivästä)? Eihän ruoan pilaantumispäivä muutenkaan ole sama asia kuin "parasta ennen", jos ruoka vielä näyttää, haisee ja maistuu hyvältä?

Sitten siirrytäänkin kamelista kumisaappaaseen ja sitä kautta aasinsillalla sammakoihin. Sammakoita on nimittäin ainakin kahta laatua. Pyrin erittelemään ne tähän:

1. Sammakko (lat. Rana Temporaria), joka on Suomen yleisin sammakkoeläin. Koiras on 6–8 cm pitkä, naaras 9 cm. Elävät ja kutevat erilaisissa vesistöissä ja syövät hyönteisiä, etanoita ja ääriolosuhteissa vaikka raatoja. Nuijapää kehittyy noin kymmenessä viikossa sammakoksi. (Wikipedia)

2. Toinen sammakkotyyppi onkin se, joka meitä kiinnostaa, ja jota ei löydy Wikipediasta. Ne ovat nimittäin niitä, jotka tulevat suusta. Tälläisen suusta päästetyn sammakon seurauksena saa yleensä ossakseen vähintään tuimia katseita ja vähintäänkin paheksuntaa. Pahimmassa tapauksessa voi saada vaikka mustan silmän. Vaikka eläinkunnan sammakot ovatkin hiukan limaisia, ovat nämä ihmisen tuottamat paljon inhottavampia. Yksi suusta päässyt sammakko voi niin sanotusti paskoa koko lammikon käyttökelvottomaksi ja sitten onkin hankala selitellä, että kun kurkunpään sulkijalihas on viimeaikoina vähän vuotanut.

Eipä kai lääkäreistä tai sammakoista, saati sitten minun sairaalloisista ruokailutottumuksistani enempää.

- Sammakkoprinsessa Oronen

PS. Liekö jännityksen aiheuttama plasebo, mutta ihan niinkuin mahassa vähän kiertäisi

PPS. Kun muutan omilleni, tarjoan tupareissa pelkkiä vanhentuneita ruokia sammakoilla höystettynä.