eilen ensimmäistäkertaa kahteen viikkoon ulkona.
tuntu pelottavalta avata ulkoovi ja syöksyä kohti ympäröivää maailmaa ja kaikkia niitä ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita ja ihmisiä ja elämää ja raikasta ilmaa. vaikka aluks sokaistuinkin auringosta ihan hyvin meni kaikki kuitenkin. en esim saanu paniikkikohtausta enkä jääny auton alle eikä mun polvi rusahtanu uudelleen. it feels good to be back.
kerron teille lapset sitten varoittavan tarinan ja näytän polveni esimerkiksi. älkää tehkö niinkuin mä, vaan niinkun mä sanon.
"kukaan muu meijän lapsista ei oo saanu jalkaansa rikki trampoliinilla hyppiessä, huhhuh."
lääkäri käski "ottamaan rjauhallishjesti ja muishtmaan iltapjäivjän kjoho ashjennon"