päätin juuri että ei olla, ei olla. ei ihan vielä.
pistän nää ekat kirjotukset sen piikkiin (sikainfluenssan lisäks, siis) et oon vielä kakara. tai siis niinhän oon. nyt ei jaksa aatella itteensä, eikä maailmaa eikä ketään tai mitään. jaksaa vaan nukkuu ja nauttii elämästä. sit ku yhtäkkii oonki simsalabim an adult ni alan kelailee asioita uudestaa, nyt vaa aivot narikkaan ja life is life nannaanaanana. oke melkein, vähän pitää kouluu miettii. mul on tasan öö (lyhyt matikka) 16 päivää aikaa olla vaan siitä pitää ottaa kaikki irti. sit pitää ottaa vähän vastuuta itestään ja maailmasta. alkaa vähän käyttää pääkoppaa.
en tällä tietenkään tarkota ettäkö aikuisena oleminen ois tylsää kotonaistumista ja afrikanlapsista murehtimista. ei se oo sitä, päinvastoin, päinvastoin. mut oikeesti oon saanu maailmalta niin paljon et nyt on korkee aika antaa osa siitä takas. nyt mulla on mahdollisuus ja velvollisuus vaikuttaa. itteeni ja muihin.
mun missio(impossible) nro 1. koskee itteäni ja se on tittididiididii: on oppii vähän hallitsee tota alkomahoolipuolta, en nimittäin haluu löytää itteeni kolmekybäsen katuojasta ettimästä pulloja, joku roti tähän nyt siis. ei se tarkota sitä ettenkö jois mitään, mut vähän kontrollii please. ees joskus.
"Predictions are in, nonsense seems to win
The air can get so tense when directions make no sense
Common sense is then and not so common anyway
Could have figured it out right then
Don't speak another"
streetphilosophy<3