muistelin kaikkia kivoja juttuja (huomaa et vanhenee) ja huomasin syksyn ekat lehdet lens tuulessa kun kävelin kotiin. oli kaunista. en silti saanu mitään aikaseks. okei kävin läpi vähän artikkeleita, mut that's all. en ees enään usko et voin vaikuttaa mun enkun writtenparttiin mitenkään, alkaa tuntuu vähän siltä. toivo on siis menetetty.
unelmoin myös nykistä. kaupunki joka ei koskaan nuku ja jossa on aina jotain menossa. taidennäyttelyitten avajaisia, alennusmyyntejä, keikkoja, ihmisiä, asiaa, mielipiteitä. kaupunki jossa voi olla yksin ja yksinäinen vaikka ympärillä velloisi kuinkasuuri ihmismassa tahansa. ois mahtavaa.
"we know what happens to people who stay in the middle of the road. they get run over."
- Areurin Beven