spontaani polvenriskeerausmaanantai, mut en vissii oo ikinä ollu näin onnellinen. billy fucking talent. ihan törkeen mahtava ja vielä lämppäämässä jaakko & jay joka kyl paranee vaan joka kerta ku näkee ne. olin kyllä niin vitun loppu sen keikan jälkeen, vaikka se setti jäikin ehkä semilyhyeks. mut mä annoin kaikkeni ja niin anto pojat kans. ilta oli niiiiin hieno, siitä ei pääse yli eikä ympäri. ja sit tietty ne kolme kirjainta: ben <3 ah
ja niillä oli ehkä koko universumin siistein, karvasin ja mahtavin valomies, oikeesti ihan hullun lempee jätkä. kiitin ja lämmittelin sitä vähän ja jutskailtii mukavii ja se sano et kesäl ku ne tulloo suomeen ni pitää mennä moikkailee sitä.
mut mä kävelen yhä, astetta enemmän ontuvasti ku ennen keikkaa sillä eihän siellä nyt voi olla rehaamatta kunnolla, eihän. ehkä jopa vähän yllätyin siitä etten joutunukkaan sen ihmismassan keskeltä ensiapuun, oon ylpee itestäni. ja jopa jonotettiinki ronin kaa siin kasa-jonossa, joka oli kyl ihan läppä plus kun oltiin näköpiirissä ainoot jotka joi.. mehuu (?). mut silti, jonotus on osa keikkaa.
ja narikka-seppo ei vaan osaa
nyt jätän rehaamiset ens lauantaille ku lähen ostaa virosta tuliaisii, onni kestää mmmh<3
me happier than ever