IRC-Galleria

spontaani polvenriskeerausmaanantai, mut en vissii oo ikinä ollu näin onnellinen. billy fucking talent. ihan törkeen mahtava ja vielä lämppäämässä jaakko & jay joka kyl paranee vaan joka kerta ku näkee ne. olin kyllä niin vitun loppu sen keikan jälkeen, vaikka se setti jäikin ehkä semilyhyeks. mut mä annoin kaikkeni ja niin anto pojat kans. ilta oli niiiiin hieno, siitä ei pääse yli eikä ympäri. ja sit tietty ne kolme kirjainta: ben <3 ah



ja niillä oli ehkä koko universumin siistein, karvasin ja mahtavin valomies, oikeesti ihan hullun lempee jätkä. kiitin ja lämmittelin sitä vähän ja jutskailtii mukavii ja se sano et kesäl ku ne tulloo suomeen ni pitää mennä moikkailee sitä.

mut mä kävelen yhä, astetta enemmän ontuvasti ku ennen keikkaa sillä eihän siellä nyt voi olla rehaamatta kunnolla, eihän. ehkä jopa vähän yllätyin siitä etten joutunukkaan sen ihmismassan keskeltä ensiapuun, oon ylpee itestäni. ja jopa jonotettiinki ronin kaa siin kasa-jonossa, joka oli kyl ihan läppä plus kun oltiin näköpiirissä ainoot jotka joi.. mehuu (?). mut silti, jonotus on osa keikkaa.

ja narikka-seppo ei vaan osaa

nyt jätän rehaamiset ens lauantaille ku lähen ostaa virosta tuliaisii, onni kestää mmmh<3

me happier than ever

mä en vieläkään pääse yli mun veljen amisviiksien aluista :'(( :D:D:D apua. ei näin, ei jouluaattona. ja olin niin lähellä ostaa sille sheiverin, niin lähellä. se on jo iso poika, en kestä, amisviikset, se eka kainalokarvaki oli jo järkytys.

se on vielä niin pieni ja mitä vittua _AMIS_VIIKSET_

:'DDD kuolema

velipoika love ya<3

all this stuff is making me old
it's dangerous to live i'm told
this world looks so cute but it's cold

benjamin kowalewicz and buddies <3 eternal happiness

tämä tarina alkoi jo kesällä, olimme juulilla juhlimassa pre-juhannusta hyvässä seurassa. meininki oli mahtavaa ja tapahtumat johtivat, eivät suinkaan makuuhuoneeseen vaan siihen, että mieleni teki hyppiä trampoliinilla, tämän ja hieman häiriintyneen tasapainoasitini takia siinä "viimesiä isoja hyppyjä hypellessä" kuului äkkiä KRUNTS ja rakas vasen polveni petti alta.

no siitä sitten kun lopulta pääsin sisään mikan avustamana sain polveni kylmikkeeksi pakasteparsapussin josta oli syöty n. 4/5 osaa. se auttoi paljon, kuten varmasti osasittekin odottaa. otinpa myös sihtikurkkuna puolikkaan buranan nassuun, josta peijaksen juhannuksen kuuluisa mannurse sitten vittuili samaisen illan. menin siihen juulin kuistille istumaan kun muut juhlivat sisällä. vitutti, laskut, kipeä polvi ja avuttomuus. taisin itkeä. juna-asemalle olisi kävellyt joku puoli tuntia tuolta keravan siimeksestä, joten jouduin soittamaan äidin heittämään mut peijakseen. se oli ehkä illan iloisin hetki "moikka äiti, tota mul on polvi paskana, täällä keskellä keravaa oon joo, oke moi". iskä tais saada melkein sydänkohtauksen kun tuli työmatkalta ja äiti oli jättäny viestin "olen rosan kanssa peijaksessa."

peijas oli aivan oma lukunsa, mulle piti seuraa hakattu jätkä ja sen kaveri, joku ylikänninen spurgu, ja tietty rakkaani, man nurse, ensimmäinen kohteliaisuus mulle oli "ai ootsä joku kolmevuotias vai?!" jatku kommentilla "no onko pilkottu tarpeeks pieneks" ja päätty "no saitko alas" - kommenttiin. ois tehny mieli laittaa sen naama alas, ei oo mun vika et en pysty nielemään kissankokosia särkylääkkeitä.

polveni ja minä paranimme pikkuhiljaa ja kun olin ollut noin viikon kävelykunnossa (polvituen kanssa, tosin) tapahtui jotain, ei-niin-kauhean-yllättävää. oli sadesää, sade on mahtavaa, mutta ei se vesilätäkkö johon liukastuin ja jonkatakia näin omalääkäriäni taas kerran terveysasemalla.

no tarinani huipentuu viime keskiviikkoon, jolloin oli lukiolaisbileiden preXmas pippalot. (PRE- mitkätahansa juhlat on kirottu) oltiin junassa tulossa kaupunkiin ja kävelin siinä käytävällä kun hupsis juna heilahtaa ja niin myös mun polvi. mika oli taas väärään aikaan väärässä paikassa ja kanteli mua sit repparissa. alkoholi anto mulle jotain käsittämättömiä taikavoimia ja linkkasin illalla vip-tilaa ristiin rastiin. oikeastaan asiat ei ollu ihan näin hyvin. oikeestaan en voi kävellä ollenkaan. en tajuu miten selvisin sinä iltana. no tieni vei taas tänään tapaamaan omalääkäriäni. tulin huoneeseen sisälle ja keskustelu meni suurinpiirtein näin:
Rosa: "moikka"
Lääkäri: "oho"
R: "joo tota tosiaan.."
L: "vjoi tjyttö rjaukka, vjoi tjyttö rjaukka, mitä sjinulle on kjäynyt"
R: "niin siis sillon kesällä ekan ker.."
L: "voi mjinä mjuistjan kjyllä, minä mjuistan"
R: "öö kiva? mut siis tossa meni taas polvi vissiin uusiks paskaks"

oon tunnettu.

sain lähetteen peijakseen jossa otettiin ensin röntgen kuva ja senjälkeen ultraäänikuva. ultraääni oli hauska, aivan kun mun polvessa ois ollu vauva. (teki mieli kokoajan kysyä et "ONKO SE TYTTÖ VAI POIKA"). niin siis. tää ultraääni lääkäri oli pöyristyny siitä et mun polvi oli päästetty näin huonoon kuntoon ja et se ois tarvinnu kunnon hoitoo jo kauan aikaa sitten. röntgen oli kuulemma ihan turha, olihan tää kuitenki kolmas kerta kun se otetaan. se oikeesti suuttu ja kävi konsultoimassa jotai sen kaverii, sano et mut pitäis päästää magneettikuvauksiin ja suositteli jopa tähystystä. kuulemma vanhoilla mummoilla on polvet näin pahassa kunnossa, ja jos tätä ei hoideta hyvin ni en ehkä voi kävellä kunnolla koskaan.

joudun olla kepeillä siihen saakka kunnes polvi saadaan hoidettuu kuntoon, eli ehkä kaksviikkoo -- kakskuukautta -- kaksvuotta. ei voi tietää. ainut mitä tiiän on se, et mulla ei oo just nyt aikaa köpötellä noil kepeillä. liikaa tehtävää.

nyt fiiliksiä kuvaa parhaiten sana AOIEGWHAIUG)")(¤!NGQF")"=))"¤/!(/#y(¤)"()&%%!! kepitän itteni huomenna valottamaan napatanssia koko päiväks, en tiiä kumpi sillon ärsyttää enemmän, polven toimimattomuus vai se et kyllästän verkkokalvoni viiskymppisillä naisilla jotka tanssii aivan liian vähissä vaatteissa aivan vääränlaisen musiikin tahtiin aivan liian järkyttävästi. onneks saan ees palkkaa ja toivottavasti työtodistuksen teak:kia varten.

kiitän kuitenkin kaikkia jotka on ollu todistamassa tän (luultavasti vielä pitkään ja kipeästi jatkuvan) tarinan hetkiä mun kanssa. en tuu unohtamaan tätä varmasti piiitkään aikaan. mua naurattaa, samalla myös itkettää ja vituttaa. elämä on hassuu.


love ya


(mulla on kuitenkin yks varotuksen sana: JOS JOKU SANOO ETTEI JÄTTITRAMPOLIINILLA SITTEN HYPITÄ MYÖHEMMIN ILLALLA NIIN TOTELKAA!!! )

r: " ai mitä teitsä muffinsseja"
ä: "joo kun tosta jessen synttärikakun taikinasta jäi yli"
r: "kai mulle on viel yks jäljellä"
ä: "säästimmä yhen, mut se on sellanen laitoin kakkutaikinaa ja pari marjaa muffinssivuokaan- muffinssi, ja siltä se maistuukin. mut voit sä kyl sen silti syyä."

heräsin hetki sitten äitin "nyt rosa valot pois ja nukkumaan" - huutoon
laitetaanko veto pystyyn et millon saan unta jos kerkesin nukkuu jo joku kolme tuntia

nyt vituttaa, yeah

way to go again

ei tällasia juttuja kello kolmen jälkeen, kiitos:

"Today, the whole world came crashing down on me, so I got some tape and stuck the map back onto the wall. MLIA"

"Today I realized that my daughters have bigger boobs than me. It's
okay though because I'm their Dad. MLIA."

"Today, I met a girl named Unique. She has an identical twin sister. No one else thought it was funny. MLIA."

"Today, my sister was talking about having kids. She said, "Wouldn't it be terrible if you had a kid and it was ugly?" Without missing a beat, my dad said, "Oh, it's not so bad." MLIA"

"This morning, I walked into the kitchen to find my Dad drinking his coffee. When he took a big sip, I told him I was pregnant. He spit it out all over the table. I'm his son. MLIA"

"Yesterday, I was handing out candy to trick or treaters when one child dressed as Indiana Jones came the door. He was carrying a real whip as part of his costume. Naturally, I asked him where he got such a thing. His reply? "My mothers closet." MLIA"


"Today, I finally managed to say "Piii...kaa.." before I sneezed. I was on the subway, and the guy sitting opposite me started laughing really hard and then went: "Your life is average!" I shall never underestimate the power of this website. MLIA"









source: http://mylifeisaverage.com

oivoi

eli tein tässä tätä AVO-testiä kun pähkäilin sitä, että kuinka hyvää eläkettä meinaan nostaa sit kun sen Goan aika on.

listan kärjes oli, AD, elokuvaaja, ohjaaja, vaatesuunittelija, taidemaalari, stylisti, kriitikko, toimittaja, tiedottaja, mainospäälikkö, elokuva tuottaja, lavastaja ja jopa arkkitehti jne. ihan siis tollasta mun perussettii, ei paha, muttei oikeestaan auttanukkaan.

hauskana yllärinä kärjessä tuli kuitenkin esim. merimies, aseseppä, isännöitsijä, linja-auton kuljettaja, autoasentaja, lähetti ja puhelinvaihteen hoitaja sekä lasinpuhaltaja

ja en nyt oikeen osaa päättää mitä tarkalleen haluun tehä ja missäpäin suomee ja tuntuu et musta tulee aikuinen tässä vissii ihan liian pian, voisin ottaa aikalisän ja matkustaa mikä-mikä-maahan.


tää on niin turhauttavaaAARGH