IRC-Galleria

herää kattoo tällasta paskaa, kerranki ku luotti poikiin ni sit tällasta kuraa, ei nyt sinäänsä ylläri.

ei siin mitää suomi parhaana lohkokakkosena ottaa vähä viel lisää turpaan ku pääs jatkoon. kuinka hienoo. toisaalta ei se sinnekkää ois päässy ellei ruotsi ois vikas eräs vähä höllänny ettei sil tuu vastaan venäjää tai kanadaa joista toinen putoo nyt pakosti.

paras oli ehkä pitkäsen ihan helvetin säälittävä taklaus sitä ruotsalaisjäbää suoraan naamariin, 5 + 20, jos sinne suihkunpuolelle halutaan homoilemaan ni sano vaan ettet vittu jaksa pelaa turha siin on pistää kavereit jäihin sentää noi naurettavalla tavalla, kai nyt jotai kunnioitusta pelii kohtaan on sentää vaikka ette sitä osaakkaa pelaa.

mut ei tää haittaa kuten koivu sano ni "jää on aika huono tällä hetkellä"

vähä asennetta sitä tsekkii vastaan nyt

emt semihämärii mustelmii, kuolemaa tekevät pää, niskat, polvi ja tärisevät kädet. siin oli risteilyy tarpeeks kyl vähäks aikaa.

ja mun ei tällä polvella ois ehkä kannattanu avaa sitä tanssilattiaa klo 11 lauantaiaamulla mut joskus jostain saa taikavoimii ja sit sitä uutta nousuu ei voi pysäyttää, baarimikot tuntuuki lempeiltä ja kipukynnykset kummasti nousee.

pmmp oli aika hikinen - kirjaimellisesti. tosin et ku kruisailtii niitten kaa samal hissil ni taisin heittää jommankumman niistä ehkä n. 2v pojalle et "onpa aika ryytyneen näkönen kaveri" ja sit tuli heti huudot et "KATO ROSA VITTU ITTEES::D:D" mut lupaan et se pikkujäbä näytti oikeesti ihan törkeen ryytyneeltä ja mä kerroin vaa totuuden :(

voin todeta et vedin kyl ilosemmin ku viime vappuna ja et eheen kokonaiskuvan kokoominen viime 24h sta on aika pitkälti mahdotonta ku kärsin taas perinteisesti hieman suuremmista muistikatkoksista ku mitä heti ensalkuun ite luulikaan. voi vidu. no onneks nää muistipalat mitä sain kaiveltuu esiin on sitäki hienompia.

loppusaldo oli kyl et sikälimikäli muistan ni oli ihan helvetin hauskaa ja noista aamupalaplacen edessä suomirockin helmien laulamisista ja hytin ettimisestä -"joo kuulkaas tytöt teijän hytti taitaa olla toisessa päässä laivaa" "ahaa.. no ilmankos ei näyttäny nää psykedeeliset käydävät tutuilta, no taxfreen voimalla mennään." ja yleisestä haahuilusta laivalla plus muusta tilun ja ittensä edustamisesta jäi kyl kasapäin hyvii muistoi ja tarinoita joita muistella ilolla viel pitkän aikaa.

whoa kiitti kaikille, ei oteta ihan heti uusiks

ps. abimonit i <3 you

spontaani polvenriskeerausmaanantai, mut en vissii oo ikinä ollu näin onnellinen. billy fucking talent. ihan törkeen mahtava ja vielä lämppäämässä jaakko & jay joka kyl paranee vaan joka kerta ku näkee ne. olin kyllä niin vitun loppu sen keikan jälkeen, vaikka se setti jäikin ehkä semilyhyeks. mut mä annoin kaikkeni ja niin anto pojat kans. ilta oli niiiiin hieno, siitä ei pääse yli eikä ympäri. ja sit tietty ne kolme kirjainta: ben <3 ah



ja niillä oli ehkä koko universumin siistein, karvasin ja mahtavin valomies, oikeesti ihan hullun lempee jätkä. kiitin ja lämmittelin sitä vähän ja jutskailtii mukavii ja se sano et kesäl ku ne tulloo suomeen ni pitää mennä moikkailee sitä.

mut mä kävelen yhä, astetta enemmän ontuvasti ku ennen keikkaa sillä eihän siellä nyt voi olla rehaamatta kunnolla, eihän. ehkä jopa vähän yllätyin siitä etten joutunukkaan sen ihmismassan keskeltä ensiapuun, oon ylpee itestäni. ja jopa jonotettiinki ronin kaa siin kasa-jonossa, joka oli kyl ihan läppä plus kun oltiin näköpiirissä ainoot jotka joi.. mehuu (?). mut silti, jonotus on osa keikkaa.

ja narikka-seppo ei vaan osaa

nyt jätän rehaamiset ens lauantaille ku lähen ostaa virosta tuliaisii, onni kestää mmmh<3

me happier than ever

mä en vieläkään pääse yli mun veljen amisviiksien aluista :'(( :D:D:D apua. ei näin, ei jouluaattona. ja olin niin lähellä ostaa sille sheiverin, niin lähellä. se on jo iso poika, en kestä, amisviikset, se eka kainalokarvaki oli jo järkytys.

se on vielä niin pieni ja mitä vittua _AMIS_VIIKSET_

:'DDD kuolema

velipoika love ya<3

all this stuff is making me old
it's dangerous to live i'm told
this world looks so cute but it's cold

benjamin kowalewicz and buddies <3 eternal happiness

tämä tarina alkoi jo kesällä, olimme juulilla juhlimassa pre-juhannusta hyvässä seurassa. meininki oli mahtavaa ja tapahtumat johtivat, eivät suinkaan makuuhuoneeseen vaan siihen, että mieleni teki hyppiä trampoliinilla, tämän ja hieman häiriintyneen tasapainoasitini takia siinä "viimesiä isoja hyppyjä hypellessä" kuului äkkiä KRUNTS ja rakas vasen polveni petti alta.

no siitä sitten kun lopulta pääsin sisään mikan avustamana sain polveni kylmikkeeksi pakasteparsapussin josta oli syöty n. 4/5 osaa. se auttoi paljon, kuten varmasti osasittekin odottaa. otinpa myös sihtikurkkuna puolikkaan buranan nassuun, josta peijaksen juhannuksen kuuluisa mannurse sitten vittuili samaisen illan. menin siihen juulin kuistille istumaan kun muut juhlivat sisällä. vitutti, laskut, kipeä polvi ja avuttomuus. taisin itkeä. juna-asemalle olisi kävellyt joku puoli tuntia tuolta keravan siimeksestä, joten jouduin soittamaan äidin heittämään mut peijakseen. se oli ehkä illan iloisin hetki "moikka äiti, tota mul on polvi paskana, täällä keskellä keravaa oon joo, oke moi". iskä tais saada melkein sydänkohtauksen kun tuli työmatkalta ja äiti oli jättäny viestin "olen rosan kanssa peijaksessa."

peijas oli aivan oma lukunsa, mulle piti seuraa hakattu jätkä ja sen kaveri, joku ylikänninen spurgu, ja tietty rakkaani, man nurse, ensimmäinen kohteliaisuus mulle oli "ai ootsä joku kolmevuotias vai?!" jatku kommentilla "no onko pilkottu tarpeeks pieneks" ja päätty "no saitko alas" - kommenttiin. ois tehny mieli laittaa sen naama alas, ei oo mun vika et en pysty nielemään kissankokosia särkylääkkeitä.

polveni ja minä paranimme pikkuhiljaa ja kun olin ollut noin viikon kävelykunnossa (polvituen kanssa, tosin) tapahtui jotain, ei-niin-kauhean-yllättävää. oli sadesää, sade on mahtavaa, mutta ei se vesilätäkkö johon liukastuin ja jonkatakia näin omalääkäriäni taas kerran terveysasemalla.

no tarinani huipentuu viime keskiviikkoon, jolloin oli lukiolaisbileiden preXmas pippalot. (PRE- mitkätahansa juhlat on kirottu) oltiin junassa tulossa kaupunkiin ja kävelin siinä käytävällä kun hupsis juna heilahtaa ja niin myös mun polvi. mika oli taas väärään aikaan väärässä paikassa ja kanteli mua sit repparissa. alkoholi anto mulle jotain käsittämättömiä taikavoimia ja linkkasin illalla vip-tilaa ristiin rastiin. oikeastaan asiat ei ollu ihan näin hyvin. oikeestaan en voi kävellä ollenkaan. en tajuu miten selvisin sinä iltana. no tieni vei taas tänään tapaamaan omalääkäriäni. tulin huoneeseen sisälle ja keskustelu meni suurinpiirtein näin:
Rosa: "moikka"
Lääkäri: "oho"
R: "joo tota tosiaan.."
L: "vjoi tjyttö rjaukka, vjoi tjyttö rjaukka, mitä sjinulle on kjäynyt"
R: "niin siis sillon kesällä ekan ker.."
L: "voi mjinä mjuistjan kjyllä, minä mjuistan"
R: "öö kiva? mut siis tossa meni taas polvi vissiin uusiks paskaks"

oon tunnettu.

sain lähetteen peijakseen jossa otettiin ensin röntgen kuva ja senjälkeen ultraäänikuva. ultraääni oli hauska, aivan kun mun polvessa ois ollu vauva. (teki mieli kokoajan kysyä et "ONKO SE TYTTÖ VAI POIKA"). niin siis. tää ultraääni lääkäri oli pöyristyny siitä et mun polvi oli päästetty näin huonoon kuntoon ja et se ois tarvinnu kunnon hoitoo jo kauan aikaa sitten. röntgen oli kuulemma ihan turha, olihan tää kuitenki kolmas kerta kun se otetaan. se oikeesti suuttu ja kävi konsultoimassa jotai sen kaverii, sano et mut pitäis päästää magneettikuvauksiin ja suositteli jopa tähystystä. kuulemma vanhoilla mummoilla on polvet näin pahassa kunnossa, ja jos tätä ei hoideta hyvin ni en ehkä voi kävellä kunnolla koskaan.

joudun olla kepeillä siihen saakka kunnes polvi saadaan hoidettuu kuntoon, eli ehkä kaksviikkoo -- kakskuukautta -- kaksvuotta. ei voi tietää. ainut mitä tiiän on se, et mulla ei oo just nyt aikaa köpötellä noil kepeillä. liikaa tehtävää.

nyt fiiliksiä kuvaa parhaiten sana AOIEGWHAIUG)")(¤!NGQF")"=))"¤/!(/#y(¤)"()&%%!! kepitän itteni huomenna valottamaan napatanssia koko päiväks, en tiiä kumpi sillon ärsyttää enemmän, polven toimimattomuus vai se et kyllästän verkkokalvoni viiskymppisillä naisilla jotka tanssii aivan liian vähissä vaatteissa aivan vääränlaisen musiikin tahtiin aivan liian järkyttävästi. onneks saan ees palkkaa ja toivottavasti työtodistuksen teak:kia varten.

kiitän kuitenkin kaikkia jotka on ollu todistamassa tän (luultavasti vielä pitkään ja kipeästi jatkuvan) tarinan hetkiä mun kanssa. en tuu unohtamaan tätä varmasti piiitkään aikaan. mua naurattaa, samalla myös itkettää ja vituttaa. elämä on hassuu.


love ya


(mulla on kuitenkin yks varotuksen sana: JOS JOKU SANOO ETTEI JÄTTITRAMPOLIINILLA SITTEN HYPITÄ MYÖHEMMIN ILLALLA NIIN TOTELKAA!!! )

r: " ai mitä teitsä muffinsseja"
ä: "joo kun tosta jessen synttärikakun taikinasta jäi yli"
r: "kai mulle on viel yks jäljellä"
ä: "säästimmä yhen, mut se on sellanen laitoin kakkutaikinaa ja pari marjaa muffinssivuokaan- muffinssi, ja siltä se maistuukin. mut voit sä kyl sen silti syyä."

heräsin hetki sitten äitin "nyt rosa valot pois ja nukkumaan" - huutoon
laitetaanko veto pystyyn et millon saan unta jos kerkesin nukkuu jo joku kolme tuntia

nyt vituttaa, yeah

way to go again