Olipas mukava nähdä lpr-ystäviä pitkästä aikaa. Harmi ettei saatu ihan koko porukkaa kasaan, mutta hyvä näinkin. :) Nyt kun tavattiin taas niin tajusin että miten kova ikävä onkaan ollut! Kyllä voi ihmisellä ollakin maailman parhaat ystikset! (ja tarkoitan muitakin kun lpr-porukkaa.) Että edes jossain asiassa on onni meikäläistäkin potkaissut. ;)
Sain äsken korjattua vuotavan putken keittiöstä. Olenpa aika hyvä, mitään miehiä tarvita. Paitsi siivousavuksi. :D
Nyt sitten soffalle makkoomaan telsun ääreen. Ajomatka tuntuu taas selässä ja koivessa, alkuviikko taas menee varmaan kipuillessa. Mutta oli se sen arvoista.