IRC-Galleria

Linnassa herrojen taas tanssitaan
Ei rahvasta joukossa näy
Rinnoissa mitalit luo hohtoaan
On kerrankin täys tyhjäpää

Vain yksi on joukosta poissa
Sven Tuuvaa siellä ei näy
On sankarit muut karkeloissa
Ja juhlat heiltä ne käy
On sankarit muut karkeloissa
Ja juhlat heiltä ne käy

Ritarit uljaasti vie daamejaan
On miekat ja kultaiset vyöt
Lahjana älykkyys on heillä vaan
On aivot nuo tehneet taas työn

Shampanja virtaa ja on mukavaa
On käsissä heidän tää maa
Vauraus kansankin taas kukoistaa
Ja kiittää vain heitä nyt saa

Toisille luonto luo noin lahjojaan
Ja toisille hiukkasen vain
Viisaille riemunkin suo tosissaan
Ei tyhmille kuulu se lain

I know a man who doesn't have many friends
I know a place where he lives where trouble never ends
I know it's hard for him to read 'tween the lines
And his day are getting so much shorter

He simply turns away and dons a bitter frown
His world is crumbling
His ship is weighted down
He doesn't care as long as he can wear the crown
I know this man all too well

It's my poor friend me,
A portrayal of the great dichotomy (great dichotomy)
It's my poor friend me
And I'm running out of steam

I know there are people who are cynical and vane
They point their finger 'cuz they can't accept the blame
They live their lives under a blanket of shame
And their progeny crawl from underneath it

Lately I've come to see the solution
And it begins with me
But I'm so fallibly human
I've picked the lock
But will not turn the key

Of people running scared
We live, breathe and die
Off to a world, our time is slipping on by
We have solutions, but donÃ… even try
And I feel I know just who to blame

It's my poor friend me,
A reminder of a tragic history (Tragic history)
It's my poor friend me
And I'm running out of steam

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukoukesen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun astuvan ulos ovesta,
rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun kuulen sinun äänesi, tallentaisin
joka sanan nauhalle, jota myöhemmin kelaisin loputtomiin.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa
sanoa sinulle, että rakastan sinua.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä...
Mutta eihän tämä tähän vielä lopu.Yksi päivä sinne tai tänne.

Onhan päivä huomennakin... onhan? Todennäköisesti on. Ehdin korjata
laiminlyöntini. Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia,
tilaisuuksia hyvittää. Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan sinua.
Huomenna tarjoan sinulle apuani.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä päivä,
sanon, että olet minulle hyvin rakas. Kaikki ei näe huomista. Jollekulle tämä on
viimeinen mahdollisuus puristaa rakas ihminen rintaansa vasten.

Miksi siis odottaa huomista, kun saman voi tehdä jo tänään? Jos huomista ei
tulekaan, kadut katkerasti, että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä, viimeisen
halauksen halaamatta, että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen,
joka osottautui läheisesi viimeiseksi.

Pidä rakkaitasi hyvänä tänään, kerro heille, kuinka paljon heitä rakastat ja tulet
rakastamaan. Älä unohda pieniä sanoja "anteeksi", "kiitos" ja "ei se mitään".

Jos käy niin, ettei uutta päivää enää tulekaan, sinun ei tarvitse katua...

Kun yli kävi tuuli ja laulavat laineet löi
sen kulkua seuraili ja tyyntä hän ikävöi
ja mietti yksin hiljaa, liikkumatta, paikallaan
aikapäiviensä teitä

Pyhäkoulujeesuksesta pienenä kerrottin
rakkauden puolapuilla pelisäännöt kerrattiin
elämähän meitä laittaa kouluihin oppimaan
ja korpiteille enkeleitä

elämähän meitä laittaa kouluihin oppimaan
ja korpiteille enkeleitä

Kun taivas oli tumma
ei hän nähnyt edes jalkojaan
hän mietti, miltä tuntui
isku vasten hänen kasvojaan
ja vesi oli mustaa siellä alhaalla, jossakin
ääretöntä surunauhaa

Vaan turvallinen yksinäisyys tarjoaa syliään
ja leviää jo lämpö yli pimeän ja yli jään
vielä humisevat äänet yllä kiireisen kaupungin
arjen huojentavaa rauhaa

vielä humisevat äänet yllä kiireisen kaupungin
arjen huojentavaa rauhaa

Lopulta kun päättää alkaa töitään tekemään
pilkkoa saunapuita ja kuunnella levyjään
kaunis mieli kääntää katseensa eteenpäin
ja sydän helpottunut huokaa

Kaunis mieli kääntää katseensa eteenpäin
on asioita pyöritelty tarpeeksi omin päin
ja huomaa, kuinka hyvä olla on juuri näin
sydän helpottunut huokaa

Kun matkan päähän tulevasi luulit vaan,
ja tahtoisit hetken jalkojasi lepuuttaa.
Niin pian sen huomaat, ei se totta ollutkaan,
ja uusi pitkä taival eteesi aukeaa!

Tuhannet salot, vaarat, sua odottaa,
kylmä pistelee, pakottaa jatkamaan.
Ei kolkko aurinko lämpöö sulle suo,
taivaanrantaan vaan kajastuksen luo.

Hyvästi!

Hyvästi!

Ei siihen koulutusta paljoo vaadita,
osaa kukin tyylillänsä nämä polut tallata.
Taatusti määränpäänsä löytää jokainen,
niin tuuripeliä se, onko onnellinen.

Hyvästi!

Hyvästi!

Lävitseni sateen lailla, virtaa tuo tunne,
joka yksinäisen kulkijan tielle pakottaa.
Tän typerän pikku elämäni, mä pidän käsissäni,
vaikka pahat puheet lailla myrskyn ravistaa.

Hyvästi!

Hyvästi!

Anteeksi...