IRC-Galleria

Niin, niin, niin,
Miten niin?
En se minä ollut,
Vaikka luulet niin.

Miten niin
Saatoin olla
Samaan aikaan
Siellä, täällä?

Miten niin?

Enkö sanonutkin,
Enkö sanonutkin niin?
Suku laittoi sanat suuhuni.
Enkö sanonutkin,
Enkö sanonutkin niin?
Paha puhui minun suullani.

Syytä jälleen muita kaikesta,
Syytä kaikesta pahasta minua.
Syyttää toisiamme voimme taas,
Syytän kaikesta pahasta sinua.

Pysy niin,
Sinä myönnät
Kaiken,
Jos minäkin teen niin.

Voiko sekavaksi,
Voiko sekavammaksi
Tämä kaikki enää muuttua?

Syytä jälleen muita kaikesta,
Syytä kaikesta pahasta minua.
Syyttää toisiamme voimme taas,
Syytän kaikesta pahasta sinua.

Ei kahta oikeaa
Tänne taida mahtua.

Syytä jälleen muita kaikesta,
Syytä kaikesta pahasta minua.
Syyttää toisiamme voimme taas,
Syytän kaikesta pahasta sinua.

Such a lonely day
And it's mine
The most loneliest day in my life

Such a lonely day
Should be banned
It's a day that I can't stand

The most loneliest day of my life
The most loneliest day of my life

Such a lonely day
Shouldn't exist
It's a day that I'll never miss

Such a lonely day
And it's mine
The most loneliest day of my life

And if you go,
I wanna go with you
And if you die,
I wanna die with you
Take your hand and walk away

The most loneliest day of my life
The most loneliest day of my life
The most loneliest day of my life

Such a lonely day
And it's mine
It's a day that I'm glad I survived

Kasvaa sammalta, asumatta ollut vuosia
Haravasta ottaa tukea, liitoksista natisee

Kiipii vuoria, päivän läpi rahisten puksuttaa
Ei hyydy, mutta vauhti putoaa aina ylämäessä

Sydämeni on raihnas rukka
Jos sä löydät, saat pitää sen
Sydämeni on raihnas rukka
Jos sä löydät, saat pitää
Sä saat pitää sen

Kirkon kupeessa siipirikko puistoa nilkuttaa
Helppo pala kivittää ja saalistaa, löytää leivänmurusen

On nurkkapöydissä, naapurissa rähisee kännissä
Juoppohullu mutisee mietteissään, yksin parvekkeella tupakoi

Sydämeni on raihnas rukka
Jos sä löydät, saat pitää sen
Sydämeni on raihnas rukka
Sen jos löydät, sun pitää
Sun pitää laittaa

Lukko kiinni ja avaimet aurinkoon

Hei, hei, hei
Laiva lähtee, minä jään
Hei, hei, hei
Voinko kuolla ikävään?
Sulla on oma elämä siellä,
jossa minä olisin vain tiellä
Hei, hei, hei

Sinä olet niin kaukana,
toisessa maassa, se repii mieleni
Sinä olet niin kaukana
Vaikka sata vuotta
mä odotan sinua

Hei, hei, hei
Hurmuri on aina imagonsa vanki
Ei, en oo
Vaikka väitetäänkin, en ole pelkkä kanki
Me nähdään niin harvoin,
ei pilata hetkeämme puhumalla
Hei, hei, hei

Sinä olet niin kaukana,
toisessa maassa, se repii mieleni
Sinä olet niin kaukana
Vaikka sata vuotta
mä odotan sinua
Sinä olet niin kaukana,
toisessa maassa
Sinä olet niin kaukana
Vaikka sata vuotta tässä satamassa

Älä sano, että olet
ihastunut minuun, saatat tarkoittaa sitä
Älä sano, että olet
ihastunut minuun, saatat tarkoittaa sitä

Sinä olet niin kaukana,
toisessa maassa, se repii mieleni
Sinä olet niin kaukana
Vaikka sata vuotta
mä odotan sinua
Sinä olet niin kaukana,
toisessa maassa
Sinä olet niin kaukana
Vaikka sata vuotta tässä satamassa

Montako elämää meil' on vielä jäljellä
Niin, mene vaan, minä jään, en pysty selittämään
Ja kuitenkin jossain on maa,
jossa sinua odotetaan
Montako elämää
meil on vielä jäljellä, niin
Mene vaan, minä jään
En pysty selittämään
Ja kuitenkin jossain on maa,
jossa sinua odotetaan
Hei mene vaan, minä jään
Mene vaan, minä jään
Mene vaan, minä jään
Mene vaan, minä jään

Lasinsirpaleilla peittyy alla maan,
Jalkoihini murtuneisiin uppoaa,
Mut koska lupasin tulla
Aina, kun tarvitset ...

Vääristynyt aurinko loi taivaalla,
Katkenneet kylkiluut jalkojani painaa,
Mut koska lupasin auttaa
Aina, kun tarvitset (koska)

kertosäe:
Jos ei ois ketään, kenen puolesta taistella,
Jos, jos ei ois ketään, kenen puolesta kuolla,
En tahtoisi elää enää, en tahtoisi.
En tahtoisi elää enää, en tahtoisi.

Vedän sinut jälleen pintaan matalaan,
Vaikka olkapääni onkin sijoiltaan,
Koska lupasin auttaa
Aina, kun tarvitset
Ja niin myös teen.

Itsestäni ihmiskilven muodostan,
Ottaisin puolestas vastaan vaikka kuoleman,
Koska lupasin olla
Vierelläs, kun tarvitset (koska)

kertosäe

Lasinsirpaleilla peittyy alla maan,
Jalkoihini murtuneisiin uppoaa.
Vääristynyt aurinko loi taivaalla,
Katkenneet kylkiluut jalkojani painaa.
Vedän sinut jälleen pintaan matalaan,
Vaikka olkapääni onkin sijoiltaan.
Itsestäni ihmiskilven muodostan,
Ottaisin puolestas vastaan vaikka kuoleman,

Jos ei ois ketään, kenen puolesta taistella,
Jos, jos ei ois ketään, kenen puolesta kuolla...
Jos ei ois ketään, kenen puolesta taistella,
Jos, jos ei ois ketään...

En tahtoisi elää enää, en tahtoisi.
En tahtoisi elää enää, en tahtoisi.
En tahtoisi!
En tahtoisi.

Seitsemännen auringon aamuna
Alla näiden lukemattomien halojen
Takana taivaita hipovien talojen
Meri nousee edessämme
Meitä sitoo sanomaton lupaus
Josta me puhutaan vain vaieten

Kuinka kauan sä annat noiden aamujen sulle koittaa?
Ja kuinka kauan ennen kuin annat oikean elämän voittaa?

Vielä jonakin päivänä sinäkin myönnät itselles
On kaikki mennyt pieleen
Vielä jonakin päivänä sinäkin
Hautaat mustat sydämet
Syvälle mieleen

Mut sä oot mitä oot
Et sille mitään voi ellet tee elämällesi jotain
Ettei tarvii huutaa yksinään et
"Missä rakkaus?"

Ovat niityt vehreämmät siellä
Missä käsi kädessä taas kuljetaan
Hopeisen pellon reunalla
Silmämme jo suojataan

Kuinka kauan sä aiot omaa elämääsi estää
Ja kuinka kauan sä aiot ilman oikeaa rakkautta kestää?

Vielä jonakin päivänä sinäkin myönnät itselles
On kaikki mennyt pieleen
Vielä jonakin päivänä sinäkin
Hautaat mustat sydämet
Syvälle mieleen

Mut sä oot mitä oot
Et sille mitään voi ellet tee elämällesi jotain
Ettei tarvii huutaa yksinään et
"Missä rakkaus?"

Anna mun mennä
Älä päästä irti
Ota musta kiinni
Älä koske minuun
Anna mun mennä
Älä päästä irti
Älä koske minuun
Ota mut syliisi

Vielä jonakin päivänä sinäkin myönnät itselles
On kaikki mennyt pieleen
Vielä jonakin päivänä sinäkin
Hautaat mustat sydämet
Syvälle mieleen

Mut sä oot mitä oot
Et sille mitään voi ellet tee elämällesi jotain
Ettei tarvii huutaa yksinään et
"Missä rakkaus?"

Kamaran tulinen pätsi on laavaa
Yllämme taivas kuin lyijyä valuu
Viimeisen taistelun kunniapaikalla
Vartiojoukkue seisoo ja kaatuu
Palavin vaattein ja halkeillen huulin
Me hidasta tanssimme viimeistä virttä
Kuinka on elävä suonissa veri
Ja liekit kuin kylmää terästä

Ja me mietimme keitä me varjot oomme
Mitä täällä me palvelemme
Kenen suojana seisomme valvoen
Me ratsastajat kaaoksen

Me laulamme pahoista teoista laulun
Ja elämä edessä vähäksi käy
Me laulamme tyhjistä vuoteista,
Paikoista joihin emme palanneet
Ja kaikista synneistä raskaimmat teemme
Kun emme tunne mitään
Ja kaikista ihmeistä kaunein on
Tahto ja luottamus rakkauteen

Vain yksi yksityiskohta voi jäädä mieleen
Jäädä mieleen koko elämästä
Jokin valkea hehku päivän jo mentyä
Jokin katse kumppanin

Ja me nousemme kauneuden temppeliin
Ja me nousemme päivän jo mentyä
Ja me nousemme suurelle vuorelle
Ja me nousemme aina vaan

Nyt se pukki sitten kävi! Ja mitä se pukki sitten toi:

mm.

1 pullo Sorbusta
1 pullo Lintuviskiä
2 pulloa Tapio- Viinaa
1 laatikko viiniä
1 Lasten kylpyviitta (?)
Tupakkakengät
3 Askia Tupakkaa
Tropiikin Lintujen ääniä -CD:n

ja

Virsikaraoke -DVD:n


Tästä voimme päätellä, että pukki on ollut erittäin päissään tämän vuoden lahjoja valitessaan.
Tai sitten pukki on päättänyt raitistua ja parantaa elintapansa ja päätti sitten tyhjentää ylijäämävarastonsa minulle...

Tai sitten pukki vain haluaa minusta eroon ennen ensi joulua!

Linnassa herrojen taas tanssitaan
Ei rahvasta joukossa näy
Rinnoissa mitalit luo hohtoaan
On kerrankin täys tyhjäpää

Vain yksi on joukosta poissa
Sven Tuuvaa siellä ei näy
On sankarit muut karkeloissa
Ja juhlat heiltä ne käy
On sankarit muut karkeloissa
Ja juhlat heiltä ne käy

Ritarit uljaasti vie daamejaan
On miekat ja kultaiset vyöt
Lahjana älykkyys on heillä vaan
On aivot nuo tehneet taas työn

Shampanja virtaa ja on mukavaa
On käsissä heidän tää maa
Vauraus kansankin taas kukoistaa
Ja kiittää vain heitä nyt saa

Toisille luonto luo noin lahjojaan
Ja toisille hiukkasen vain
Viisaille riemunkin suo tosissaan
Ei tyhmille kuulu se lain

I know a man who doesn't have many friends
I know a place where he lives where trouble never ends
I know it's hard for him to read 'tween the lines
And his day are getting so much shorter

He simply turns away and dons a bitter frown
His world is crumbling
His ship is weighted down
He doesn't care as long as he can wear the crown
I know this man all too well

It's my poor friend me,
A portrayal of the great dichotomy (great dichotomy)
It's my poor friend me
And I'm running out of steam

I know there are people who are cynical and vane
They point their finger 'cuz they can't accept the blame
They live their lives under a blanket of shame
And their progeny crawl from underneath it

Lately I've come to see the solution
And it begins with me
But I'm so fallibly human
I've picked the lock
But will not turn the key

Of people running scared
We live, breathe and die
Off to a world, our time is slipping on by
We have solutions, but donÃ… even try
And I feel I know just who to blame

It's my poor friend me,
A reminder of a tragic history (Tragic history)
It's my poor friend me
And I'm running out of steam