Kun matkan päähän tulevasi luulit vaan,
ja tahtoisit hetken jalkojasi lepuuttaa.
Niin pian sen huomaat, ei se totta ollutkaan,
ja uusi pitkä taival eteesi aukeaa!
Tuhannet salot, vaarat, sua odottaa,
kylmä pistelee, pakottaa jatkamaan.
Ei kolkko aurinko lämpöö sulle suo,
taivaanrantaan vaan kajastuksen luo.
Hyvästi!
Hyvästi!
Ei siihen koulutusta paljoo vaadita,
osaa kukin tyylillänsä nämä polut tallata.
Taatusti määränpäänsä löytää jokainen,
niin tuuripeliä se, onko onnellinen.
Hyvästi!
Hyvästi!
Lävitseni sateen lailla, virtaa tuo tunne,
joka yksinäisen kulkijan tielle pakottaa.
Tän typerän pikku elämäni, mä pidän käsissäni,
vaikka pahat puheet lailla myrskyn ravistaa.
Hyvästi!
Hyvästi!
Anteeksi...