Sunnuntai meni taas.
Eräs Porvoosta lähtöisin oleva poika on jälleen oudossa tilassa. Senhän voinee päätellä jo siitä että päiväkirja saa uuden merkinnän.
Olen vahvasti sitä mieltä, ettei ihmisen tulisi miettiä mitään. Ei ajatella tahi yrittää ymmärtää miksi ja miten. Yritin. Se ei todellakaan toiminut. Luulin tietäväni mitä ympärilläni ja pääni sisällä tapahtuu, mutta väärässä olin.
Ei siinä mitään, en ole nousemassa täältä ensimmäistä kertaa. Jossain alitajunnan sokkeloissa siis tiedän, että tulen täältä vielä pääsemään. Tosin. Samasta paikasta kumpuaa ajatus, kannattaako nousta. Saatan tipahtaa uudestaan.
Huomenna alkaa taas ihana työviikko ja keskiviikkona olisi pääsykokeet yliopistoon. Hiphei. En tiedä mitä teen jos en pääse. Epäilen ettei kukaan muukaan tiedä mitä teen.
Kaikesta huolimatta mietin tälläkin hetkellä, pitäisikö huomisen aikana kaivaa puhelin esiin ja ottaa yhteyttä yhteen henkilöön. Olisi mukava nähdä ennen Saksan matkaa. Jään pohtimaan.
Niin ja tiedän. Tällaisten merkintöjen lukeminen on ärsyttävää. Tällä hetkellä ajatukset vain harhailevat enkä voi tuottaa teille nautinnollista luettavaa.
Np: Manboy + Death Cab For Cutie