Oletko koskaan miettinyt, miksi yö on yö ja miksi päivä päivä?
Ihmisen kuuluisi elää päivällä. Muiden ihmisten kanssa. Kiireessä, pujottelemassa väenpaljoudessa.
Aamulla kotoa, ja iltapäivällä takaisin. Kotiaskareet ja rauhallinen tv-ilta sohvalla.
Ihmettelen kovin, miten kukaan osaa elää tuollaista elämää. Herään puolilta päivin, lojun muutaman tunnin, pakotan itseni hoitamaan tärkeimmät asiat, mutta mitään todellista en saa aikaan. En mitään mistä todella olisi hyötyä tulevaisuudessa.
Kunnes tulee ilta.
Illalla mennään töihin. Ollaan pirteitä ja autetaan ihmisiä. Hymyillään ja kestetään pieni kritiikkikin. Nautitaan ja ollaan tyytyväisiä.
Tai sitten ei mennä töihin. Jumitutaan 17" näytön ääreen. Tutkitaan mitä maailmalla on tapahtunut ja mitä lähipiirissä tapahtuu. Opitaan jotain uutta. Nautitaan televisiosarjoista. Mieluiten usealla jaksolla putkeen. Havahdutaan siihen että on syömässä hillovoileipää kahdelta yöllä. En ikinä syö hillolla päällystettyjä leipiä. Kai?
Yöllä mikään ei sureta. Yöllä on rauhallista, niin pään ulko- kuin sisäpuolellakin. Ajatukset eivät harhaile vaan ovat yllättävänkin selkeät. Olo tuntuu tuotteliaalta.
Olen vakavasti harhautumassa yöeläjien kastiin. En osaa pelätä. Yöllä ihmiset ovat mukavampia.
Mutta uskallakin kritisoida tekemisiäni aamulla.
p.s Miksi en ole ikinä saanut leikkiä "Seitsemää minuuttia taivaassa"? Olen aivan varma että olisin henkisesti ehjempi sen kokemuksen kera. Voisin syyttää aiempia sosiaalisia ongelmia naispuolisten henkilöiden kanssa leikkimisen puutteesta. Tai sitten siitä, että havahduin Frendien Joey:n ohjeisiin liian myöhään.
Hyvää yötä.