IRC-Galleria

Now you need to be honest.

No more apologies, no more coming back.

If you don't feel nothing, I'll go.
But if you do, say it.

Niin. Tämä päivä on taas ollut yksi niistä päivistä, jolloin olo tuntuu oudolta. Olo on muuttunut aamusta. Ainakin väsyttää enemmän. Tämä on todellakin niin yksi niistä sunnuntai-illoista, jolloin tajuaa että olisi pitänyt tehdä miljoona juttua mutta ei ole kuitenkaan saanut tehtyä. Eikä saa tehtyä saati edes aloitettua. Tosin sitten pitää vain rohkeasti myöntää ettei edes aio tehdä. Huomenna, sanon minä.

Huomenna pitäisi taas olla kahdeksalta Onnentien tietotuvassa nauttimassa labran hajuista. Onneksi on vain neljä tuntia niin ei ole niin paljon aikaa miettiä että mitä tekisi tällä kertaa väärin. Huomenna sitten ne työselostukset vanhoista töistä kyllä kyllä. Ja vaatteita vois tiskata. Niin sitten taas kelpaisi painaa menemään. Ah, kyllä. Sitten voisi pitää n+1 päivää taukoa tuosta c2h5oh-aineesta. Se ei ole oikein nyt in. Ei sillä elämä ainakaan parane.

Mutta, uusi viikko, uudet kujeet, mutta samat ongelmat.

np: Stella - Kelle Ihosi Tuoksuu

Ensinnäkin. Voiko kuvitella parempaa paikkaa viettää 20v-synttäreitä kuin keskussotilassairaala. Vielä sillä lisäyksellä, että missaa Sigur Rósin keikan. Ei varmastikaan. Tästä huolimatta, onnea Jp:lle joka siellä Tilkassa keuhkokuumeessa tällä hetkellä makaa. Sustakin tulee vielä mies. :)

Sitten joo.

En tiedä. Pitäisi yrittää kai tehdä elämällään jotain fiksua. Olo on tällä hetkellä semmoinen kun Erlend Loella Supernaiivissa. Puuttuu innostus. Yleensäkin kaikkeen. Sitten kun sitä innostusta yrittää etsiä jostain, niin matkalla hajottaa itsensä, ja parhaassa tapauksessa täysin sivullisia ihmisiä. Siitä tuleekin ahdistus ja huono olo itelle potenssiin kolme ja mitä varmimmin tekee kaiken vielä uusiksi. "Sense of touch" sanoisi varmaan joku viisas ihminen. Sellainen jolla on ollut innostusta. Mä olen tosin aika varma siitä, että mullakin on joskus ollut innostusta. Niin kuin ihan nuorimman nuoruudenkin jälkeen. Koska ei musta aina ole tuntunut tältä.

Tosin vähän pienemmässä mittakaavassa on tuntunut tältä ennenkin. Tommonen kolmisen vuotta sitten pahimmillaan. Historia toistaa itseään sanotaan. Senkin on joku innostunut ja minua viisaampi sanonut. Mutta aiemmin tämä juttu ei vaan mennyt näin. Tai meni mutta. Olen ehkä vähän huono elämään itseni kanssa, kun tulee liikaa mietittyä. Pitäisi varmaan alkaa tekemään jotain ihan niin kuin suuressa mittakaavassa. Löytyisi ehkä se kiinnostus. Edes vähän sitä lapsenomaista riemua siitä kun juoksee lehtien seassa.

"Elämä on tragedia niille ihmisille, jotka tuntevat ja komedia niille, jotka ajattelevat." - La Bruyére

np: Olavi Uusivirta - Rakkausrunoja

Niin toki. Niinalle mahdollisimman hyvää nimipäivää! (olihan tässä päivässä sitten jotain hyvääkin)

On vähän väärin, että juuri tälläisenä päivänä nukkuu lähes pommiin, myöhästyy ratikasta, jää bussista yhtä pysäkkiä liian aikaisin pois (lue: kävelee yli puol kilometriä enemmän) ja vielä saa kokeesta kakkosen. Ja yleensäkin lähtee ulos kotoa vain siksi että huomaa että kaunis ja mukava sää on vaihtunut tuommoiseksi mihin nyt on. Ei näy lehtiä puissa, on märkää ja tihkuttaa satavarmasti päin kasvoja. Kiitti jee!

np: Moby - Porcelain