Heräsin kaksi tuntia sitten, mutta vasta nyt sain puristettua sen verran energiaa itsestäni, että sain voideltua kaksi kuivakkaa palaa ruisleipää, jossa on juustopalan jämästä tunteella ja pitkällä pinnalla veistettyjä lastuja päällä. Pitää taas käydä kaupassa.
Tästä tulee jälleen yksi niistä surrealistisista päivistä, kun kaikki iskee vasten tajuntaa. Hetki sitten pohdin, miksi piparkakkutaikinasta rakennetaan taloja ja nimenomaan taloja. Kuvaako se jonkun mielihalua asua sellaisessa ranskalaisten pastillien ja sokerikuorrutteen koristeleman pihan ympäröimänä? Syömättä se ainakin jää. Muutama minuutti sitten mietin syitä sille, miksi ostaminen ei ole miellyttävä tapahtuma, mutta rahan saaminen ostoksen tekoon kuitenkin on. Pitäisikö tänään hukuttaa pohdinnat vaikkapa roskaelokuvien alle vai onko niissä sittenkin jotain mieltä? Siellä kaupassa nyt voisin ainakin käydä ensin.