Itse pidän monoteististen uskontojen antamaa "elämän tarkoitusta" älyllisenä epärehellisyytenä. Se, että olettaa selviytyvänsä kuolemasta päästäkseen joko jumalan ikuiseksi pehmo- tai puruleluksi ei tuo mitään merkitystä, päinvastoin, se tekee jo tämänkin elämän merkityksettömäksi arvontavaiheeksi. Hypoteettinen iänkaikkisuus ei luo tarkoitusta, se luo korkeintaan uuden ongelman: Mikä on vuorostaan tuon elämän tarkoitus? Ne, jotka huijaavat itseään hyväksymällä tuollaisia puolimalkaisia selityksiä rauhoitellen omaa mieltään ovat syyllisiä älylliseen epärehellisyyteen.
Meidän hetkemme on tässä ja nyt, pian se on poissa, me luomme sille oman merkityksemme ja tarkoituksemme, me rakennamme oman "satumme" jonka yritämme elää mahdollisimman onnellisina elämämme loppuun saakka.