IRC-Galleria

Tänä aamuna ei tarvinnu enää herätä ennen kahdeksaa aamupalalle. Tänä aamuna ei saanu jännätä, ketä tulee aamupalalle ja missä järjestyksessä. Ei enää pahaa kahvia kahden aikaan. Ei ähkyä luonaan jälkeen. Ei vaahto-analyysia. Ei puhetta siitä, kuinka kirsikat on pahoja (kyl mä niitä silti syön. Join mä aina sitä pahaa kahviiki!). Ei torkkumista tunneilla. Ei pyykinpesua pesutuvassa. Ei tarvi enää miettiä kuka on käyttäny mun pesuaineita ja mihin se kaikki huuhteluaine hävis. Ei tarvi jääkaapista ruokaa ottaessaan pohtia, mikä näistä oivariinikipoista on mun ja mikä jonkun toisen. Ei tarvi vittuuntua siitä ku joku on taas käyttäny mun paistinpannua/kattilaa ja jättäny sen pesemättömänä haisemaan ja lojumaan tiskialtaan pohjalle. Ei tarvi etsiä likaisia astioita kaapista. Kukaan ei enää lainaa multa teetä. Eikä hunajaa. Uuni päälle laitettaessa ei haise enää palaneelta. Vedenkeitinkin on näppärän kokoinen. Mulla ei oo enää omaa kirjotuspöytää. Säkkituolikin täytyi viedä verstaaseen. Ei iltaisia sosiaalisyömisiä (=Syödään nuudeleita seuran vuoksi). Ei tenttien puimista jälkikäteen. Ei kuviskerhoa.

Mut kivaa oli. Todella. Kiitos.