IRC-Galleria

Rakkaat tinanapit.

Saamieni tietojen mukaan tutkintaa ei voi keskeyttää noin vain. Olen esittänyt rangaistusvaatimuksen ja kyseessä on joko varkaus tai kavallus, näinollen asia tulee saattaa syyttäjälle syyteharkintaan, riippumatta siitä oliko minulla vaateita tahi ei. Kyseessä on silloin virallisen syytteen alainen rikos. Syyttäjälle tulee riittää asianomistajan, eli minun sanani, puhuipa epäilty mitä hyvänsä. Onko teillä tapana selvittää muitakin rikoksia samalla periaatteella? Esimerkiksi pahoinpideltyään jonkun, syytetty vain ilmoittaa poliisikuulustelussa, että "en ole lyönyt" ja asia on sillä selvä?!

Tämä henkilö on varastanut KAIKKI tavarani kahvinkeittimestä pussilakanoihin, (joukossa myös veljeni ja äitini tavaroita, jotka olivat minulla vain lainassa) ja tutkinta lopetetaan heti, kun P.M. ilmoittaa, että ei ole niin tehnyt?! Minulla ei ole tapanani ottaa silmätikuksi kadulta sattumanvaraista ihmistä ja ruveta väittämään, että hänen asunnossaan olevat tavarat kuuluvat minulle, tuskin kuuluu tapoihin kovin monella muullakaan.

Mihin siis jäi Lahden poliisin mainitsema kotietsintä?! Turhaanko minä istuin tuntitolkulla Lahden poliisilaitoksella kuvailemassa jos jonkinmoista minulle kuuluvaa peliä ja pensseliä?! Toivon asiassa piakkoin tapahtuvan jotain, minä en ole luopunut rangaistusvaateistani, saati muuttanut mieltäni millään muotoa, joten mitä ystävällisimmin pyytäisin teitä hoitamaan kunnialla sen, mistä teille maksetaan.
Postiosoitteeni on
Anne V.
Poste restante
03100 Nummela

Tuohon osoitteeseen voi lähettää otteet kuulustelupöytäkirjoista, odotan mielenkiinnolla, että pääsen niitä lukemaan. Lisäksi olisi mukava tietää, miten ns."tutkinta" on asiassa edennyt, jos sitä on ikinä aloitettukaan, todisteita sen alkamisesta on nimittäin hyvin niukalti.

-Anne V.

Kirjoittelin hieman sähköpostia poliisille tuossa viime viikolla kysellen, että mihinkä mahtoi unohtua mun tekemäni rikosilmoitus henkilöstä, joka varasti kaikki tavarani. Tein rikosilmoituksen viime maaliskuun alussa. Vastaus tuli tänään:

"Terve.

Juttusi numero on 6860/R/1170/06 ja sen tutkinta on keskeytetty. Kaikki
asianosaiset on kuulusteltu asiaan liittyen ja rikosta ei ole saatu
niiden
perusteella selvitettyä. P.M. kiistää syyllistyneensä
asiassa
mihinkään rikokseen ja sanoo palauttaneensa kaikki sinulle kuuluvat
tavarat.
Poliisin puolesta ei valitettavasti voida tehdä mitään muuta.

Jos lähetät osoitteesi niin voin postittaa sinulle koko
esitutkintapöytäkirjan,
jossa on mukana teidän molempien kuulustelut."


Eli jos joku vaikka pieksee paskan pihalle joltain toiselta ja uhri tekee rikosilmoituksen asiasta, poliisi roudaa syyllisen kuulusteluun ja syyllinen kun sanoo, että "en oo lyöny" niin asia on sillä selvä?!?! Niinkö saatana?! Mua vituttaa taas niin paljon, että tuli hirveä hedarikin. Vittusaatana.

Toisekseen kun tänne änkesi tuossa reilu viikko sitten yllättäen entinen poikaystäväni ranskasta KUTSUMATTA, hänpä oli sitten ottanut ystäväni meseosoitteen mun meselistasta ja nyt häiriköis sitä kysymyksillä koskien minua. Ja vaikka olen sanonut suoraan jo vittu monta kertaa, että en halua olla kyseisen herran kanssa missään tekemisissä, niin hänpäs ei usko. Oli vaan sanonut, että antaa mun olla hetken rauhassa ja sitten taas, kun enhän minä nyt millään voi tarkoittaa mitä sanoin. Voi vittu, miten helvetissä mä pääsen siitä eroon, voi saatanan vittu ja helvetti?!?!

*huutaa suoraa huutoa*
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Eilisen kohdalla, Rikostarinoita Suomesta-ohjelman kuvaus luki iltalehden töllöliitteessä seuraavasti:

"Kumilenkkejä lainaamassa. Perjantain 12. maaliskuuta 1993 Jämsänkoskelaiseen ilmestyi ryöstöaikeissa mies, joka oli vetänyt kasvojensa eteen, johon oli tehty silmänreiät."


Onko tuossa lauseessa jotain vikaa, vai olenko vain hyvin hyvin väsynyt?

Nyt alkaa näyttämään siltä, että minä aion pysyä sinkkuna ja kauan. Tämä viimeisin takiainen rupesi vituttamaan niin paljon, että toivoisin olevani umpilesbo. Mutta nyt tuo takiainen on poissa. Ja toivottavasti pysyy. Mun pinnaani ei ole koeteltu näin IKINÄ.
&#&%#!"?"!"!!!!

Mulla on niin helvetinmoinen stressi ja vitutus, että kuuppa leviää ihan justiinsa. Ja eräälle henkilölle tekisi mieli sanoa, että lopeta nyt saatana se röökinpoltto ja hajuvesien käyttö, se saatanan yhdistelmä saa mut voimaan pahoin, etkö tajua, että mulla lentää yrjö saatana?!

Olen ollut polttamatta tupakkia kolme viikkoa. Ihmeen helposti se käy kymmenen vuoden sauhuttelun jälkeen. Enää ei edes ahista :D

Olen Suomessa ja nautin. En ole tehnyt YHTÄÄN MITÄÄN lauantaisen saapumiseni jälkeen, paitsi loikonut, katsonut kaikki uudet jaksot Prison Breakistä ja syönyt. Yrjökään ei ole tullut neljään päivään. Uusilla Prison Break-jaksoilla tarkoitan siis niitä ihan uusia, joita ei nähdä aikoihin vielä Suomessa...Harmi kun se yks kuoli ja siltä yheltä leikattiin käsi irti:D Kerronko lisää...?

Olen ollut tupakoimatta täysin yli kaksi viikkoa, eikä ahista yhtään, paitsi nää perkeleen finnit naamassa...
Ja ihanaa, ulkona on lunta.....

Olen tuossa yllättäen lopettanut tupakanpolton 10 vuoden sauhuttelun jälkeen. Lopetin myös kahvinjuonnin, enkä juo mitään alkoholipitoista ainakaan vuoteen. Että semmosta. Niin ja ensi kesänä on turha pyytää festareille, mulla on sillon muuta tekemistä.

Oltiin eilen tuossa Belgian rajalla, ranskan puolella tosin, Lycosia-orkesterin keikalla. Keikan jälkeen dokattiin poikain kanssa, käytiin Belgiassa hakemassa kaljaa, se ei ollut mitenkään vaikeeta, ajettiin vaan toiselle puolelle kylää, joka oli Belgian puolella. Siellä oli suomalaistytön taivas. Jumalauta kalja-automaatti ja tupakka-automaatti. Pikku syvennykseen vaan ja kolikkoa sisään ja voit ostaa bisseä ja röökiä 24h vuorokaudessa. Näin Belgiassa. Sitten dokaamaan taas Ranskan puolelle Lycosian kanssa. On muuten vitun hyvä orkesteri ja suosittelen kaikille, että tutustutte. Siitä lisää myöhemmin.....
http://www.youtube.com/watch?v=z4_Wbus28lE

Eilen päätettiin Jeanin kanssa, että mennään vetämään apetta naamariin intialaiseen ravintolaan. Se reissu oli täys fiasko ja tippa meenaa tulla linssiin vieläkin, kun edes ajattelen koko tapausta.

Mentiin siis sisälle ravintolaan. Siellä on ainoastaan 6 ihmistä meidän lisäksi, joita "tarjoilija" "palvelee, hän siis vaan viittilöi meille, että peremmälle vaan...

Istutaan sitten nurkkapöytään. Kestää noin 20 minuuttia, ennenkuin edes saamme ruokalistat eteen. Valkattiin sapuskat ja juomat viidessä minuutissa ja odotamme noin 10 minuuttia taas, että "tarjoilija"saapuu paikalle ja ottaa tilauksen. Jean tilaa ranskaksi ja intialaisukkokin siinä puhuu pitkät pätkät jotain, joka kuulostaa mun korvaani ihan ranskalta, tosin sitä se ei kuulemma ollut, Jean varmisti, ukkelin poistuttua takavasemmalle. Eli kommunikaatio ei pelannut ollenkaan ja odottelimme jännittyneinä, että mitähän helkkaria sitä tuli loppupeleissä tilattuakaan.

"Tarjoilija" saapuu juomien ja jonkun perkeleen rieskan kanssa siihen pöytään. Jean oli rohkea ja maistoi epäilyttävää läpyskää, minä tyydyin vain haistelemaan sitä. Hienhaju on se mikä lähinnä tuli mieleen. Odottelemme siis 40 minuuttia, ennenkuin saamme alkuruuat eteen. Minä tilasin jonkun kebab-jutun, koska rakastan syödä kuolleita eläimiä ja Jean jonkun kalahässäkän.

Ukkeli tulee savuavan pikkukulhon kanssa pöydän luo ja alkaa lappamaan sapuskaa molempien lautasille. Nämä eri alkuruuat olivat siis sekaisin samassa kulhossa. Haju oli hirvittävä. Mulla oli vaikea pidätellä pokkaani, kun se ukko siinä levitteli safkat sekaisin lautasille pienen pienellä lusikalla ja leijonanosa oli pitkin pöytiä ja sain aimo tukun kasviksia myös syliini.

Noh, minäpäs sitten maistoin kebab-käärylettä siinä ja se maistui hirvittävälle, meenasi saatana pukli tulla, ihan kuin olisi kakkapökälettä suuhunsa tunkenut, joten jätin syömättä noin 95 prosenttia annoksestani. Tuskin maltan odottaa pääruokaa.

"Tarjoilija" saapuu paikalle keräämään pois alkuruoka-astiat ja huomaa syömättä jääneet kebabit. Hän kysyy "is there a problem with kebab??" Eikä edes kuuntele vastaustani, vaan ryntää kebablautasen kanssa keittiöön ja kovaan ääneen tilittää jotain kokille äidinkielellään, koko ravintola kuulee....Hetken kuluttua keittiöstä ryntää "kokki", "tarjoilija" ja joku kolmas ukkeli siihen huutamaan mulle jotain ranskaksi, minä en ymmärrä saatana sanaakaan ja Jean siinä koettaa selvittää, että mä en vaan pitänyt ruuan mausta, ei ole ongelmaa. Saan osakseni vihaisia mulkaisuja ja veljessarja poistuu takaisin keittiöön mutisemaan jotain intiaksi. Huomionarvoinen seikka on vielä se, että onnistuin loukkaamaan kokkia ENNENKUIN olen saanut pääruuan eteeni, se ei ole mitenkään kivaa, kun ei tiedä mitä ruualle keittiön pimeissä loukoissa tapahtuu...

Odottelemme siis ylläripääruokaa, Jean tilaa lisää olutta minulle ja itselleen vettä, josko saisi paskan maun huuhdottua suustaan. Vesi maistui ja haisi kloriitille, Jean ei ottanut kuin yhen huikan ja sitten riitti.

Pääruoka saapuu ja lisää sitä saatanan kainaloleipää. Tilasimme kanaa ja riisiä, Jeanille ihan eri riisit ku mulle, sitä hän ei koskaan saanut...Meillä ei ollut veitsiä ja haarukoita, ukkeli vei ne pois alkuruuan yhteydessä, anastamme siis sellaiset naapuripöydästä.

Ruuan maistelua, syvä vilkaisu toisiamme silmiin, epätoivoista naurua, syvä hiljaisuus. Katseet kertoivat kaiken, ruoka oli jumalattoman pahan makuista, ei saatana toivoakaan, että sen olisi saanut syötyä, mutta muistellessani kiusallista välikohtausta jo alkuruuan jälkeen, urheasti yritin lapata skeidaa kitaani....Mutta "ei onnistu", laulaa Eino Grön. Punomme vaikka minkälaista juonta, josko saisimme vaikka ujutettua sapuskat vessanpönttöön tai mitä helvettiä me sanotaan, kun taas tulee jumalaton välikohtaus, kun ruokaa on jätetty syömättä..?!

Vedimme röökiä naamariin ja painelimme nurkkapöydästä suorilla tiskille maksamaan, jottei "tarjoilija" nähnyt lautasiamme. Turha varmaan mainitakaan, että kainaloleipä oli pöydässämme täysin koskemattomana?! Odottelemme tiskillä "tarjoilijaa" saapuvaksi. Salaa saimme vilkaistua keittiöön; on moppia, ämpäriä ja likaisia vessanpesurättejä pitkin pöytiä, likaa, paskaa, jumalaton kaaos, siellä nimenomaisessa paikassa, jossa ateriamme valmistuivat. Manasin Jeanille, että jos saan jonkun vitun salmonellan tahi jonkun perkeleen lapamadon tämän iloisen ravintolakokemuksen seurauksena, niin tuloo tuomiopäivä saatana.

Maksamme laskun. ( sen jälkeen siis, kun "tarjoilija" on etsinyt kynää ja paperia tovin siinä ja penkonut joka vitun laatikon, viimein löytäen tarvitsemansa esineet, sen jälkeen selaillen ruokalistaa, mitähän me söimmekään, sitten vähän ynnäilyä ja avot.) Tämä lysti maksoi 45 euroa. Maksoimme mukisematta, koska halusimme niin kauas kuin pippuri kasvaa ja äkkiä sittenkin. Rahat otetaan tiskillä vastaan ja ukkeli häipyy. Ei heippoja, ei mitään, se vaan kävelee pois. Vaikken mikään varsinainen asiakaspalvelun expertti olekaan, sen tiedän, että asiakkaille sanotaan "kiitos, hauskaa illanjatkoa ja tervetuloa uudestaan", tahi jotain samansuuntaista, eikä vaan naama norsunvitulla lampsita helevettihin siittä. Reissusta jäi paskan maku suuhun, kirjaimellisesti......

Astellaan ulos raflasta, revetään nauramaan ja päätetään, että NEVER again, mennään pankkiautomaatille ja painellaan ostamaan pizzaa. Kinkkua, paprikaa, herkkusieniä ja sipulia, ai saatana se maistu hyvälle.

Ainii joo, vittupäitä kun ollaan, niin terveystarkastajalle vihjastaan kyseisestä paikasta tänään :D

Ari of gonzoa lainaten: "AIKA KULLITTAA MUISTOT TAKAAPÄIN".