Selvänäköisyys, se häiritsee itseä.
Olisi kiva kun ei näkisi ihmisistä niin paljon,
olisi helpompaa, ehkä.
Siihen sain hyvän neuvon; älä katso niin tarkkaan.
Voi niitä enkeleitä joita tielleni on annettu,
olen heistä kiitollinen.
Koen olleeni itsekin joillekin ihmisille se tärkeä apu,
lenkki parempaan, käsi johon tarttua...
Kun tiet eroavat,
en osaa olla tuntematta haikeutta, ikävää...
Iän myötä se on kuitenkin helpottanut,
kun aavistan asian jo etukäteen.
Tunteet ovat niin pinnassa.
Miksi, en ymmärrä sitäkään.
Sydämessäni on niin paljon rakkautta,
tuntuu kuin se ei kelpaisi.
Ei se missään alennusmyynnissä ole,
sitä en tarkoita.
Kiukuttaakin, kun ei kelpaa.
Aikoinaan rakensin valtavan muurin ympärilleni,
ei tullut itkua, ei sen puoleen rakkauttakaan.
Pelkään että teen saman vielä uudestaan.
Uusimmat blogimerkinnät
- Dear Friends 14.02.
- snif 15.01.
- Uus vuos uudet kujeet , 2009 here i come 05.01.
- [Ei aihetta] 27.08.
- Loman loppu 06.07.
- Juhannus 19.06.
- 3:n tosivillin äiti 11.05.
- [Ei aihetta] 02.05.
- [Ei aihetta] 30.04.
- [Ei aihetta] 27.04.