Kun katson elämääni,
itseäni vuosien varrella,
tuntuu kuin olisin ollut
kymmenen vuotta itseltäni kadoksissa,
elänyt ikään kuin itseäni vastaan.
Viimeiset vuodet
ovat olleet koettelemusten ja kasvun aikaa.
Suuria menetyksiä, vakava sairaus, josta pelastuin.
Silloin jouduin kohtaamaan oman kuoleman pelkoni.
Miksi se kuolema on niin surullista ja pelottavaa?
Vähitellen olen huomannut todellisen minän
kurkottavan esiin sydämeni sopukoista.
Ilolla otan hänet vastaan.
Tunne on sanoin kuvaamaton.
Olen löytänyt sen polun, jota haluan kulkea.
Helppoa se ei ole, kivikkoa ja esteitä riittää,
mutta se kannattaa.
Onhan minulla reiki apuna matkallani.
Huomisesta ei koskaan tiedä,
tärkeintä on tämä hetki tässä ja nyt.
Uusimmat blogimerkinnät
- Dear Friends 14.02.
- snif 15.01.
- Uus vuos uudet kujeet , 2009 here i come 05.01.
- [Ei aihetta] 27.08.
- Loman loppu 06.07.
- Juhannus 19.06.
- 3:n tosivillin äiti 11.05.
- [Ei aihetta] 02.05.
- [Ei aihetta] 30.04.
- [Ei aihetta] 27.04.