IRC-Galleria

Laita musiikkikirjastosi/soittoluettelosi Shufflelle/Randomille ja Joka kysymyksen kohdalla painat seuraavaa biisiä ja vastaat kysymykseen biisin nimellä.

Peli no. 1: Mikä laulu kuvaa...

elämääsi: Voikukka - Ella ja Aleksi
ystäviäsi: Voi Luoja - Kotiteollisuus
perhettäsi: Everything must go - Manic Street Preachers
ihastustasi/tyttö/poikaystävääsi: Jos Helsinki on kaunis - Leevi and the Leavings
vihollistasi: Rakas rämä elämä - Ismo Alanko
uskontoasi: Radio/Video - SOAD
seksuaalisuuttasi: Indestructible - Disturbed
seksielämääsi: City of Delusion - Muse
persoonallisuuttasi: Afrikka, sarvikuonojen maa - Eppu Normaali
ulkonäköäsi: Rajapyykki - Mokoma

---

Peli no. 2: Elämäni soundtrack, eli mikä biisi soi taustalla, kun...

elämäsi leffa alkaa: Don't forget me - RHCP
heräät: Mua ei komenna kukaan - Lapinlahden linnut
hengaat kaveriesi kanssa: Lihaa/Terästä - Mokoma
sinä ja vihollisesi alatte taistella: Busy Relaxin' - Don Johnson Big Band
suutelet häntä ensimmäistä kertaa: Joki - Pauli Hanhiniemen perunateatteri
tulet kotiin ja sisaruksesi ovat pistäneet huoneesi päreiksi: Wonderwall - Oasis
menet nukkumaan: If I die tomorrow - Mötley Crue
kun otat aineita: Dead to the world - Nightwish
masennut: S.O.S. - Stratovarius
yrität itsemurhaa: Rebel Yell - Billy Idol
hautajaistesi aikana: The Blues - Trio Saletti
hautajaisvastaanottosi alkaa: Walking in the air - Nightwish
lopputekstien aikana: Kun tuuli oli viilee - SMG

Seisoskelin Viandenin linnassa ja kerroin nappulalle prinsseistä.

Huomasin miehen myhäilevän minulle viekkaasti. Hymyilin takaisin. Hän kysyi puhunko kenties englantia. Juttelimme mukavia.

Hänen täytyi jatkaa matkaa.

Hän jätti jälkeensä vihkosen, joka kertoi, kuinka voisin pelastua.

Tähdensin nappulalle, ettei prinssejä enää juurikaan ole.

Olen päässyt pohdinnoissani siihen tulokseen, etten kertakaikkiaan pidä farkkutakeista. Etenkään niistä vaaleansinisistä.

Mitä ikinä nyt sanotkaan, toivon sinulle pelkkää hyvää. Toivottavasti aika tuo sinut takaisin.

Mies, jonka kauluspaidan neljä ylintä nappia ovat auki, on epäilyttävä.

Luulin kuolevani mutta sittenkin vain näännyin ja läkähdyin.

Vetäjä oli aika pinkee...

Kovan päivän ilta.

Kiitos olemassaolostasi ketoprofeeni.

Se karkasi manalasta. Kipusi kerroksia ylöspäin, tervehti Vergiliusta irvokkaalla kädenheilautusella vino hymy vääntyneillä kasvoillaan ja jäädytti kiirastulen. Se nirhasi hermoja poikki tylsällä raastinraudalla hitaasti yksitellen. Sen kirskuva kiljunta riipi selkäpiitä. Se hiipi selkä köyryssä ympärilläni etsien haurainta kohtaa. Se halusi hajottaa ja hallita mustaa kaoottista valtakuntaansa - yksin, sihisten visvaisessa loistossaan.

Ei kylläkään onnistunut.



Oli ihan kiva päivä.

... mutta otin toivosta kopin.

Sä oot kiero nainen, mutta tehokas.

(c) Kummituselain