Tuskan häivähdys silmissään hän näkee kasvot, jotka ennen olivat lämpöä täynnä. Ennen tuo olemus huokui rakkautta, jonka piti kestää ikuisesti. Nyt pakkanen on laskeutunut heidän välilleen ja palelluttanut kauniit kukat, mikään ei enää elä. Syvällä kaamoksessa hän vaeltaa, pimeys kietoo kyyneleet mustaan vaippaan. Lämpö on poissa, eikä koskaan palaa.