juu juu.tiiän oon aika paljon jauhanu omista ihmissuhde ongelmista,no nyt se jatkuu.
miten voi olla,että lyhyen sinkkuuden jälkeen elämään astuu ihminen,joka ei ajattele kuin sinua.tukee,auttaa,rakastaa,huolehtii...unelma?mutta miten käy,kun siinä samalla,kaivat tunteita syvältä syövereistä,ja huomaat että oletkin ihastunut tyyppiin johon et olisi uskonut edes ihastuvasi.sitten on vielä tämä "vanha suola janottaa"hmm,sekin totta ja ainakin kolmin verroin.sitten vielä.kun et tiedä seukkaatko vai et,on helppo kaverin kanssa baari iltana vilkuilla "vieraisiin pöytiin".olet bilefiiliksellä,nousuhumalassa,tunnet olevasi maailman kaunein nainen (kaljan vaikutus)ja eikun taas ollaan menossa,ja herätään aamulla sieltä jostain,vai miten se nyt oli.
mutta mitä sitä tekisi.ei yhden illan jutut enää kiinnosta,vaikka toisaalta se olisi vapauttavaa,ei.sitoutuminen pelottaa,ei saisi mennä liian nopeesti,mutta kiltti kun on,niin enhän mä sano mitään vastaan vaan pidän turpani kiinni.kunnes kaikki menee siihen että mua sanotaan itsekkääks,ja suhde on siin.ehkä pitäs olla joku joka ymmärtää,tällästä monimutkaista naista.ehkä joku kaunis päivä.
ihme purkaus.huomenta vaan. :D
JEAA!!tänää bailabaila<3