Ei typykkä saa mitään aikaiseksi tänään. Onneksi on "vapaapäivä" joten tässä ei onneksi olw kiirusta minnekään.
Koululle, sairaalaan, kämpille ja pitkä ajomatka vielä edessäpäin. Onneksi maalilinja häämöttää rakkaiden luona. Mummun ja Papan luokse menen rentoutumaan. Saan pois kaiken kökköhutun, mitä tässä on monta kuukautta kantanut mielessä. Siellä saan todella olla rakastettu vanhin lastenlapsi ja onneksi kukaan kavereista ei ole näkeämässä, kuinka se rooli valtaa aikuisen naisen kokonaan :))
Kaksi viikkoa Keski-Suomessa. Tykkään!!!! <3 Toivottavasti saan omaa murretta taas korvan taakse, olen kylpenyt ihan liikaa tässä pohjalaasessa murteessa ;))
MMMWaAAAAAAah