Aamupätkä, se venähti.
Menin kotiin, en eksynyt.
Kotona huomaan, että työavain on avainnauhastani poissa! OH NO!
Ei laukussa, ei vaatteissa, ei lattialla, ei matkalla autoon, ei autossa.
EIkun takaisin teekooseen: ei matkalla rakennukseen, ei pukukaapilla, ei hoitoasun taskuissa, ei pukukaapin lattialla, ei matkalla osastolle, ei käytävällä, ei havaintoa toisilla ei potilaiden petivaatteissa, jätepussitkin jo viety pois... ei ei ei..
Soitan vielä mussulle, joka parkissa odottaa: "Katso vielä autosta"
Siellä se sitten kuitenkin oli. Jostakin kumman syystä hypännyt takapenkille!
puuh!!!!!
Sitten matka kohti Yytaroa. KAikki verikokeet yms ok. Sain reseptin, jonka aloitan 15pv.
Sitten hautasimme sorsan kilvet. Siitä surusta piti vielä maksaakin =(
Sain onneksi nukuttua tämän kaiken päätteeksi. Nyt siis yötä valvomassa. Toivottavasti potilaani nukkuvat hyvän yön, vaikka päiväni niin hula baloinen olikin.
Ikävä mussusiani, on .