Kohtasin puolikkaani.
Minun korjaavan,parantavan voiman.
Kantavat kädet ja hymyilevät huulet.
Nostit lapseni syliisi,kuin omasi.
Kosit ja sanoit tahdon.
En voisi kyllin kiittää
niitä suuria voimia,kohtaloa,johdatusta,mitälie..,
siitä,että kohdattiin pikku hiljaa
sydänten rytistessä rakkaudesta jo ensi hetkistä lähtien.
Sillä sitähän sinä teit. Sait uskomaan rakkauteen.
Sait hohtamaan ja luottamaan.
Enää en pelkää mitään.
Sillä minulla on jo kaikki,mitä tarvitsen ja kaipaan.
Nyt elän ja nautin omistani,
elämäni loppuun asti onnellisena.
Rakastan miestäni,lastani
sitä tunnetta,kun saan ajatella meitä
ehjänä perheenä