Suomen lähiöissä kytee aikapommi, jonka laukeaminen on osittain suorassa suhteessa maahanmuuttajien integroimisen epäonnistumiseen kantaväestöömme. Suomalaisen kantaväestön köyhyys ja kaikkinainen sosiaalinen syrjäytyminen ovat suomalaisten kompaktilähiöiden perustavanlaatuisia ongelmia. Köyhyyden rajaksi tällä hetkellä määrittelisin bruttotuloina esim. yksinasuvalla 900e kuussa. Väestömme suhteellisen köyhyyden on todettu Suomessa olevan n. 11 % (2007).
Suomessa sosiaalietuisuuksia on 1990-luvun lamasta lähtien voimakkaasti karsittu ja indeksikorotuksia jätetty tekemättä. Lähiöissämme etenkin kasvukeskuksissa tämä on vaikeuttanut huomattavasti köyhien toimeentuloa johtaen mm. leipäjonoihin, psykososiaalisten ongelmavyyhtien lisääntymiseen ja huumausaine- sekä päihdeongelmien lisääntymiseen ja yleensäkin kaikenlaisen yhteiskunnallisen fyysisen ja psyykkisen pahoinvoinnin kasvamiseen. On ollut havaittavissa jopa myös niin sanottua akanvirta-ilmiötä, jossa väestö muuttaa paremman elämän ja halvempien kustannusten toivossa takaisin maaseudulle.
Lähiöidemme oman suomalaisen kantaväestön kurjallistuminen entisestään on ollut omiaan aiheuttamaan katkeruutta kantaväestön keskuudessa, kun samoista sosiaalietuisuuksista on nyt samoissa elinolosuhteissa ja asuntoalueilla taistelemassa kulttuuriltaan -aina uskontoa myöten- nyt täysin vieras maahanmuuttajien yhä lisääntyvä sankka joukko.
Kulttuurien yhteentörmäys on ilmanmuuta väistämätöntä, kun esim. kaksi niinkin erilaista kulttuuria kuin islam ja pohjoismaiseen kristillisyyteemme rakentuva valtakulttuurimme kohtaavat. Juuri kun me suomalaiset olemme yrittäneet tottua hyväksymään romanikulttuurin välttämätömät "salaisuudet", tulee nyt yhä kovempia paineita: sharia-laki kokonaisuudessaan, ympärileikkaukset, halal-teurastukset, naisten hunnutus ja muukin aivan käsittämätön alistaminen, unohtamatta sitä, että jokaiselle todelliselle muslimille uskossaan vankkumaton kristitty on koiran veroinen.
Eduskuntavaaleissa 2003 lähiöiden armeijat nousivat ensi kerran vastarintaan Helsingissä Perussuomalaisten listoilla olleen Tony Halmeen rohkeiden,rehellisten, ryhdikkäiden ja pelottomien omaa kansaamme puolustavien retoristen lausuntojen ja kokonaisvaltaisen esiintymisen johdosta. Tohtori Jussi Halla-aho yritti epäonnistuneesti ottaa Tonyn manttelinperijän paikan, muttei onnistunut -minun käsittääkseni lähinnä siksi, ettei hän ymmärtänyt tavallisen köyhän ja unohdetun kansan merkitystä maahanmuuttokriittisessä taistelussaan. Eikä tohtori Halla-aho tulekaan menestymään niin kauan, kun hän ylenkatsoo yhtäkään lähiöiden syrjäytynyttä oman kansamme hädänalaiseen väestönosaan kuuluvaa yksilöä.
Ongelma on yksinkertaisesti aina ollut ja tulee aina olemaan se, kuinka lähiöidemme köyhän, unohdetun ja vähäosaisen kansanosan armeijat saadaan aktivoitua liikkeelle, nyt ensitilassa äänestämään. Sillä lähiöiden armeijoiden nousun tai tuhon myötä omakin suomalaiskansallinen kulttuurimme tulee ennenpitkään nousemaan tai kaatumaan. Enää ei ole varaa kompromisseihin!
Turku on Suomessa toistaiseksi ainoa kaupunki, jossa lähiöiden potentiaaliset äänestäjät on saatu liikkeelle aina 1990-luvun alusta lähtien. Suomen Kansan Sinivalkoisten (SKS) puheenjohtaja Olavi Mäenpää lyö vaalit toisiensa jälkeen - varsinkin kunnallisvaaleissa - henkilökohtaisilla äänimäärillä jopa istuvat kansanedustajat ja ministerit. Valitettavasti hänen kannatuksensa ei vielä toistaiseksi ole riittänyt kansanedustajanpaikkaan.