Miksi ihmeessä ihmiset katsovat kieroon jos sanoo "olet tyhmä kun uskot yliluonnolliseen", mutta on hyväksyttävää sanoa "olet tyhmä kun uskot takapihallasi olevaan jääkaapin kokoiseen timanttiin".
On normaalia sanoa "Me perheemme kanssa saamme hyvän mielen kun keräännymme kirkkoon ja rukoilemme.", mutta miksi on väärin sanoa "Me perheemme kanssa saamme hyvän mielen kun keräännymme porukalla kaivamaan takapihalle kuoppaa ja rukoilemme näkymättömän yksisarvisen apua löytääksemme jääkaapin kokoisen timantin koska sen löytäminen on väistämätöntä, siellä se on koska uskon sen olevan siellä."
Uskonnon tarpeettomuus.
Jos huomenna kaikki maailman 6 miljardia ihmistä unohtaisi kaiken oppimansa, missä järjestyksessä asiat haluttaisiin opittaisiin uudestaan?
Kyky kävellä, kyky metsästää/löytää ruokaa, kyky kommunikoida, kyky tuntea? jne?
Jos oikein miettimällä miettii, yliluonnolliseen uskominen ei varmasti tulisi edes top 100 listalle uudelleen opittavien asioiden joukossa. Miksi uskonto on joillekin niin tärkeä asia?
Yritin vain pari pointtia muistaa End Of Faith kirjasta :) Jonka on siis kirjoittanut Sam Harris..
(Harris ei maininnut yksisarvista, lisäsin sen itse.)