IRC-Galleria

Karvas manteli, joulupuuro.
Korvani putosi, olen siis kuuro.
Hekumallisena loistan, näen tähtiä.
Vatkaa jo ja ole oma itsesi.

Saapasteli, tepasteli, kissa jaloillaan.
Miukui, maukui, mourusi, antakaa ruokaa.
Piiskan taskustani repäisin ja sillä sivalsin.
Kissalta lensi karvaa, kyllähän sen jo arvaa.

Elämän neste, kuoleman mahla.
Luulin olevani 15 vasta.
Näin ja kuulin, maistoin ja haistoin.
Olit onneni, sentään.

Reissullansa Ken koki kohtalon.
Riensi auttamaan barbie.
Talon rakensivat nukeillensa.
Ymmärsivät olevansa. Pieniä.

Kajahtavi kannon oksa, kuulevi käki.
Ken kukkuvi heinäladossansa.
Järkevi paitaansa. Ole sinä vaiti.
Mahtavasti istuen.

Tupakoin suruuni, suren koska tupakoin.
Ilkeä oravanpyörä, kärrynpyörä valkoinen.
Lumeni tulevi älä mene pois.
Saanko koskaan maistaa karvaista kelkkaasi?

Kuusi kirkasta päivää, yksi päivä olutta.
Koukkumäen pataljoona ratsastaa hirnuvilla kirahveilla rinnettä alas.
Vastaan tulee Kivi joka nauraa hahahaa.
Olkoon tämä teille opetuksena, senkin ukulit.

Olet hatara hattara, sulat vedessä kuin raskas voi.
Nahkasaappaaseeni takerrut, pitäen kiinni kalman kylmillä sormilla.
Äläs koske, sanoi suutari, nämä ovat minun rahani.
Otin kolmion ja lähdin pois.

Kuule rakkaani, kuole. Orapihlajat raapivat selkää.
Naskalin ääni terävöittää katseeni, oletko oikeassa paikassa?
Hangessa vavisee naavan lehti, pysyykö se edes pystyssä?
Näitä asioita mietin, kun kohtuani kohti kuljen raskain askelin.

Olen valtaisa pallomeri, istun kotona.
Kuulen valmista naurua kynsistäni.
Raparperi kuiskasi kuolleita sanoja.
Oletko kysynyt minulta?