Omien tunteiden peittäminen, helpompaa kuin luulisi.
Kaljan maku peittää häpeän, turruttaa unelmat.
Toinen pari, toinen yksin.
Kunpa olisi, eilinen.
Losing my grip from insanity, drifting into sanity.
Beautiful, extreme reality, facade of tomorrow.
Biting nails, burning flesh, flying openly.
A necromancers dream, forever.
Olisiko helpompaa tunnustaa rikos jonka teit, kuin rikos jota et tehnyt.
Kiljahteleva mökkiapina, kellertävissä saappaissaan.
Kuin liekki joka vapauttaa, arjen olemattomuuden tunnustaa.
Olisiko helpompaa vain olla olematta.
Aamulla, katson silmiisi ja rakastelen sinua.
Illalla, pakkaan laukkuni ja särjen sydämesi.
En voi rakastaa sinua koska et ole itsesi.
Leikittelyä tunteilla, tosielämän raiskaus.
Liian väsynyt jatkamaan taistelua, liian väsynyt kuuntelemaan.
Henkinen yliote, kyynisyyden niskalenkki.
Painimatolla avaruus, elämässä kuolemattomuus.
Paistaa se aurinko risukasaankin, kuulemma.
Koskaan unohtamatta, mitään kysymättä.
Luulet, että en tiedä, en välitä.
Maisema vaipuu horrokseen, tuuleen nimettömään.
Alla kuhisee, tulivuoren purkaus.