IRC-Galleria

Jyväskyläläisen hevosenkenkäkutomon rattaat ovat ruostuneet.
Korroosion jättämät jäljet näkyvät selvästi. Masennusta on ilmassa.
Olkoon kesä tai talvi, päivä taikka yö. Kukaan ei silti kuule kitinää, ei ymmärrä hiljaisuutta.
Kylpyamme täynnä vetyperoksidia, aivot polttavaa kemikaalia.
Korttipakan yksinäinen jokeri, ystävänsä kadottaneena.

Jo satoja vuosia sitten muistettiin, tiedettiin sama salaisuus kuin nykyään.
Hiljaisuudessa elävät, äänettömästi kuolevat.
Ei ole fantasiaa, ei mielikuvitusta, vaan totisinta totta.
Kotiinpaluu ulkomailta, ei ole varmaa sekään.

Kitkerää hunajateetä, paskaista naurua.
Henkinen ylilyönti, itsetunnon raiskaus.
Keltainen kuutamo, oven takana odottaa.
Lempeitä säveliä, sinulle.

Niin kuin punainen vanukas, olet sinä viisas.
Aivan kuin tähtien valo, matkustat kauas pois.
Vahasta valettu, kyljelleen pystytetty.
Huulesi kuin koiperhoset, hiljaa.

Rakasta minua, koska pyydän ystävällisesti.
Rakasta minua, koska katson silmiisi.
Rakastat minua, koska käsken niin.
Et pääse pois, ikinä.

Ravistelen tunteetonta varista, roikun vartaassa.
Herään tekemään lumidemoneita, kädessäni piiska.
Maailmanpyöräsi vinkuu silmieni edessä, olet minulle vaikein.
Silmäsi sulattavat, märkinä.

Epätasapaksu tekokallio, mukajärven hiekkainen kiviranta.
Kuninkaallisten häät, kuolematta vietetään.
Paineilmaa sisältävät kultakalat, vierivät itkien mäessä.
Kuuntele ääntäsi, hiljaisuudessa.

Nekroplastinen sinfonia, naamioitujen kakofonia.
Kuolleen lihan tuoksu nostaa muistot pintaan, en halua rakastaa.
Sekoitan maailmani väreihin, tuoksuihin ja roskiin, koskaan en halua pois.
Hiki, raparperi ja hiiva, kasvojeni maut.

Olet elämäni ilmavaiva, nivusteni ihottuma.
Naurusi on kuin väsynyt fasaani, hymysi kuin pedofiililla.
Sudenkorento maalaa maailmasi, sinä olet kuolema.
Kuitenkin olet tärkein, minulle.

Kylmä päivänkakkara, viihtyisä jääkaappi.
Kulkiessaan avoimesti, juopuneena madellen.
Ei pärjää lokki eikä varis, kisassa junaa vastaan.
Pokeria pelaavat, kutaleet.

Laahaan jalkojani katuojassa, matkustan pummilla kuukauden.
Sokeuden riivaamana, kuurouden hillitsemänä.
Kumiset keskisormet, punaiset kuuset.
Herättääkö kukaan, kosteasti.