IRC-Galleria

Elän tyhjää elämääni tyhjässä asunnossa tyhjän jääkaapin hiljaa raksuttaessa.
Elämän ylämäki loppuu joskus, alkaa alamäki. Onnellisuudessa on raja, masennuksessa myös.
Onnellinen ei vain tapa itseään, masentunut voi tehdä niin. Suoraan kaaokseen rakentuu maailma.
Lohtu on kaukana, eristäytyminen lähellä. Käsi kädessä kulkee onnelliset, onnettomat yksin hiljaa.
Television ääni hukkuu tukahdutettujen tunteiden kakofoniaan.

Masentaa ja vituttaa, ollaan kaikki hetki hiljaa.
Väsyttää ja janottaa, alitajuista mainontaa.
Lihava varis, paksu harakka, tappelevat kuutamosta.
Kerää kehuja itsellesi, älä minulle.

Kuolema korjaa katalan kauneuden, rikkoo hiljaisuuden.
Ei tunne itseään, ei veljeään. On kuitenkin kuin ei välittäisi.
Sisällä palaa tuli jonka sammuttamiseen ei riitä vesi.
Aallon harjalle, pesäänsä rakentaa.

Suljen silmäni ja mietin tulevaa. Avaan silmäni ja näen vaatekaapin.
Piiloudun vaatekasan alle, suljen oven perässäni.
Homeen tuoksu hullaannuttaa, pehmeä kosketus iholla.
Vanha talo, tämä.

Hengitys kiihtyy, kämmenet hikoilee, tulee yö.
Matalan virran rannalla, kuivan pyyhkeen päällä.
Makaat maassa kuin haavoittunut peura, kylmettynyt kivi.
Katse ylös, eteenpäin.

Yksinäisyys ja kori kaljaa, melankolian eväät.
Puhtaat sulat puutuvat, laskeutuvat takatalveen.
Pakkasen jälkeen tulee aina lämmin, elämä herää.
Sama eilen, sama tänään.

Ensimmäinen huikka kossupullosta ja baanalle, perinteisen miehen elämää.
Lirkuttelut naapurin leskirouvalle, sadattelut miehille.
Tämä poika saa tänään, ainakin kolmesti.
Itsevarmuus ei muuta todellisuutta.

Uni on unelmaa, totuus tuskaa. Harva tuskaa kestää, unessa elää.
Tuuduttaudu hyvään oloon, vielä kun se kestää.
Ylihuomenna se alkaa, petturuus hyvässä valossa.
Pimeä kestää vain hetken. Sen jälkeen, valo.

Kävelen tuoreessa asvaltissa, sotken saappaani sahajauhoon.
Meikäläinen, menninkäinen, kannan korteni kekoon.
Milloin teen, milloin en. Olen kuitenkin sinua varten.
Juhlatoimitus voi alkaa.

Syöksyn sutena eteenpäin, aseenani kaljamaha ja maksalaatikko.
Kiljuvat kusipäät, järjettömyyden jättiläiset.
Armenialainen tupajäärä soittaa koskettimia kadulla, rimputtaa rumaa ääntä.
Näillä eväillä, etiäppäin.