IRC-Galleria

Kalja turruttaa tunteet. Niin väitetään. Todellisuudessa kalja moninkertaistaa tunteet ja saa toivomaan kuolemaa enemmän kuin selvinpäin. Jos joku olisi kertonut, en olisi edes aloittanut. Hyvästitkö pitäisi heittää? Ei vielä. Ehkä.

Harjoittelen olemaan sosiaalinen olemalla yksin. Sanaakaan en sano ääneen. Olen olemassa, hengitän ja siihen se jää. Ulkona on maailma, kotona pimeä.

Kevyen kiimainen käpyhuuhkaja huhuilee menneisyyteen, onko siellä joku? Jos lihava maantien emäntä antaa anteeksi orvolle oravalle, ostaako kukaan siltä enää ikinä mitään? Orava ei osaa määritellä hintoja ja siksi ei myy. Emäntä ei myy mitään.
Istun pimeässä huoneessa, matto vinossa, juomassa kaljaa. Onko tämä sitä elämää? Kuulemma ei. Osta elämä, sanotaan. Ostaisin, mutta missä sitä myydään?

Kun yksinäisyys huhuilee onton pöllön sisältä, kuka on vastaamassa?
Ei kukaan. Silloin tietää olevansa yksin ja päivän lähempänä kuolemaa.
Ruosteinen majakka hautoo selkänsä takana epäilevää huomista. Epäilevää, koska se ei tuo mukanaan mitään muuta kuin samaa eilistä, jonka se toi jo viikko sitten.

Illalla nukkumaan mennessä pihalla seisoi opel. Aamulla opel oli varastettu. Miksi ei vituta? En omista opelia.

Juuri katsoin. Huh, en oo parempaa dokumenttia hetkeen nähnyt.

Joku kysyi joskus, että "milloin julkaiset sun runot kirjana?".
Nyt.

http://www.mediafire.com/view/?dzjn5dew9w5fvua

Tai vaihtoehtoisesti tuollaisesta touhusta voisi vähintään valtion toimesta leikata vaikka yhden sormen irti.

"Naapurin alkoholistipariskunta mekkaloi ympäri vuorokauden ja sinua vituttaa, koska jopa yhteiskunnan luusereilla on joku, kun sinä istut yksin asunnossasi ilman ketään."

Osui ja upposi.