Kohtalo vilkuttaa, olen näkymätön.
Synnyin ilman silmiä, talvi tulee harvoin.
Hevoseni hilseilee huutaen, kivusta hirnuu.
Olen näkymätön, ehkä sittenkin.
Kylmä kalpea katana, kuoleva puro.
Jostain kuuluu huuto, tarkkaileva näätä.
Aisankannattaja olen, vaikka en tiedä miksi.
Rutto, tippuri, kuppa ja malaria. Ystäviä olemme kaikki.
Kanttaan kurvissa lujaa, elämäni haihtuu.
Korvissa suhisee, mutta ei säkkijärven polkka.
Kotikatu on pieni, mutta leveä.
Nukahdin katuun. Olen elossa.