IRC-Galleria

Kaikkea sitä sattuukin. Ainakin viikon sairasloma, enkä voi liikkua kotoa minnee, ku ei pysty kävelee. Ai saatana. Ja tänään alko särkeä joka paikkaan.
VITTU!!!!

Purri kuittaa.

Taistellaan sitä vastaan joka yrittää meidät erottaa, vaikka pelottaa, vaikka tuntuu että paha painaa liikaa, kaksin voi sen kantaa.

Vaikea vieläkin uskoa todeksi että et enää ole täällä. Lähdit liian nopeesti, liian nuorena.
Tullaan aina kaipaamaan sua. Lepää rauhassa <3 Vaikka et enää ole täällä, elät silti meidän kaikkien muistoissa ja sydämessä.

Enkeleitä matkallesi minne kuljetkin.
Sinua kaivaten. Hyvästi, Aila.

---

Muisto vain jää jäljelle jonka kyllä kannan mukanain.

Suru on tyynimeri; laaja muttei rannaton, suru on tyynimeri; syvä muttei pohjaton.

Vantaalla taas, lopullisesti <3
Enää ei ikinä tarvii mennä takas sinne paskalaitokseen!

Purri kuittaa <3

Et voi kuin luottaa silloin kun luvataan, kulkee mukana kun johdatetaan.

Mä aluks ajattelin et mä en uskalla tippua mut no sit mä tipuin ja no sit mä olinki ihan märkä.

Purri kuittaa.

Elä ite oma elämäs, elä se onnelliseen loppuun.

Taas kotona. Kroatiassa oli aivan mieletöntä, siellä oli lämmin <3 muutan sinne vuoristoon jonku vuoristopuron varrelle, hommaan hevosen ja erakoidun sinne. Välillä vois käydä Tucepissa juttelemassa suomalaisten turistien kanssa, ehkä =D
Sinne tahdon takasin <3

Mursuttaako?

Purri kuittaa.

---

Mun sisäl sielu, se kaipaa rakkautta.

Tupakalla ulkona.
Janne: Jos se maksais mulle 100e niin mä olisin onnellinen ku tornado telttailualueella.
Jaakko: Mä ainakin rieuhuisin ku tornado siellä telttailualueella.
Purri: En mä oo mammutti, mä oon opossumi!!!
Jaakko: No sen oot ihan näkönenkin...

---

Kundit pelaa stressiä.
Purri: Ei oo häpee olla nopee.
Heikki: Joo ei, mä oon Lännen nopein!
Janne: Paskan vitut oot, sä oot Hämeen hitain!

Että sellasta sitten. Siitä se ajatus sitte lähti. Ettei nyt vaan sattuis mitään... Mut siis mikäs siinä jos tykkää, ei se väärin oo.
Jestas.

Purri kuitettaa.

Pojat on poikia ne lupaa muttei palaa.

P.S. Porrrrrrkkanaa!

Sanoit minulle tänään:
"Muista että oot hirveen rakas kaikille... Vaikkei ne sulle sitä sano."
Puhuttiin paljon muutakin. Heitettiin läppää, jauhettiin paskaa... Parhaiten keskustelustamme jäi kuitenkin mieleeni tuo lause.
Sanoin, että minulle olet varsinkin rakas. Vastasit siihen: "Ihanaa, nyt oon valmis kuolemaan ku oot sanonu ton."
Aloin miettimään tarkemmin keskusteluamme. Emme ole tunteneet kauaa, mutta silti sinusta on tullut mielettömän tärkeä ja todella rakas. Autat, kun tarvitsen apua. Kuuntelet, kun tarvitsen kuuntelijaa.
Tiedä, että olen aina täällä kun tarvitset minua.
Tiedä, että olet minulle tärkeä ja ihana ihminen. J<3

Tulin miettineeksi myös, että kuinka hyvin ihmiset, jotka ovat minulle tärkeitä ja rakkaita nykyään ja edelleen, tietävät sen? Olenko ilmaissut sen tarpeeksi selkeästi niin, että he todella tajuavat, kuinka paljon heidän ystävyytensä minulle merkitsee?
Tuskin.
Silti tahtoisin ihmisten tietävän. Tahtoisin heidän tietävän, kuinka paljon heitä rakastan. Harmi vain, että se on mahdotonta. En pysty sitä heille kertomaan. Miksi?
Koska sanat eivät riitä kertomaan kaikkea...
Muistakaa; rakastan teitä. En ole unohtanut...

---

Purri kuittaa....

En haluaisi enää menettää ketään...

Hän kävelee öisiä katuja pitkin muistellen menneitä aikoja. Tulevaisuus toi tullessaan paljon hyvää, mutta myös paljon pahaa.
Taas kerran unelmat särkyivät kylmään asfalttiin. Nyt hän kulkee yksin pitkin öisiä katuja.
Hän kävelee, jotta unohtaisi tuskan. Hän kävelee, jotta voisi palata takaisin, kun muistot eivät enää satuttaisi niin kovasti. Silloin... Silloin kaikki olisi helpompaa.
Kerran hänkin oli ollut onnellinen. Kerran hänelläkin oli ollut unelmansa.
Maailma ei koskaan ole meille mieleinen. Kohtalo jakaa meille tietyt kortit, ja ne pitää yrittää pelata niin kuin parhaaksi näkee. Kohtaloon ei voi vaikuttaa. Kaikki on tuurista ja omista valinnoista aina kiinni. Asiat pitää ottaa sellaisina kuin ne tulevat, vaikka se tekisikin kipeää.
Silti maailmassa on paljon arvoja, joiden puolesta kannattaa taistella. Ystävyys, perhe... Jopa rakkaus.
Hän tiesi tuon. Tiesi myös, että joissain tapauksissa aika parantaa haavat.
Hän tiesi, että jonain aamuna tulisi nousemaan vuoteestaan tuntematta kaikkea tätä kipua ja tuskaa. Tuskaa, joka repi ja raastoi häntä sisältä päin.
Se tieto auttoi häntä jaksamaan seuraavaan päivään. Hän ei luovuttaisi, vaan jatkaisi taisteluaan.
Hän nosti katseensa ja katsoi suoraan horisonttiin. Kuun kirkas ja kylmä valo valaisi korkean kirkontornin.
Hän kääntyi, lähti kävelemään takaisin. Hän hymyili.
Jossain kauempana soivat kirkonkellot.

---

Purri kuittaa.

Monta sataa sattumaa ihmislapsen onneen tarvitaan...

Ihan täyttä hullunmyllyä koko päivä.
Äikän ja enkun tunneilla ei ollu maikkaa, tuntu vähän turhalta olla siellä. Lukio -.- Olinpas taas tyhmä =D

Yritin tänään päästä eroon lukuisista sivupersoonistani. Ai että onnistuinko? Älä edes kysy! Yritys hyvä 10, onnistuminen hylsy. Ei ne nähtävästi haluu jättää mua yksin, en tajua. No, toivottavasti niillä on hauskaa mun pääni sisällä. Hulluja ovat jos siihen pystyvät! Ne pistää mut tekee ja sanoo kaikkee päätöntä, kuinkakohan kauan mäkään enää pysyn hengis niiden takia? =D Jaa-a, paha mennä sanomaan. No, kyllä niiden kanssa toimeen tulee. Joskus, ehkä, hyvällä tuurilla.

Olen varmasti kertonut ystävästämme Jäbästä? Hän siis on perhosentoukka ja asuu täällä Asikkalassa pusikossa. Tai oikeastaan asui, hän hävisi yhtäkkiä yhdessä vaiheessa. Noh, nyt saimme kämppikseni Heidin kanssa tietää minne hän meni.
Jäbä lähti Hollywoodiin. Kyllä, Hollywoodiin.
Katsoimme Heidin kanssa Kaunotarta ja Kulkuria, ja asia selvisi. Siellähän Jäbä huiteli. No, toivottavasti tulee loistokas ura ystävällemme =)

---

Purrii kuittailee...

Äidin pikkupojat muuttuu kamikaze-nuoriks, pilvilinnast vapaalla ku halinallet huoris.

Yksinäisyys.
Asia, jota pelkään yli kaiken. En tiedä mitään pahempaa kuin se, että jäisin yksin. En tarkoita lyhyitä hetkiä kotona yksin ollessa, tai jos lähden yksin käymään jossakin.

Tarkoitan sitä, että jäisi kokonaan yksin. Riitaantuisi kavereiden kanssa, perheenjäsenten... Kaikkien itselleen läheisten, rakkaiden ihmisten kanssa.
Tai unohtaminen. Jos kaikki unohtaisi. Unohdus satuttaa, niinkuin Harhakuvitelma osuvasti sanoo.

En tiedä mistä johtuu, että pelkään yksinäisyyttä niin paljon. Ehkä siksi, että olen tottunut muiden ihmisten läsnäoloon, enkä halua muutenkaan olla paljon yksin.

Ihminen on kuitenkin loppupeleissä laumaeläin. Kukaan ei jaksa jatkaa matkaa yksin. Jos on elettävä joka päivä ilman muita, ei jaksa. En ainakaan usko, että jaksaisi. Koskaan ei olisi ketään, joka kuuntelisi. Ei ketään, joka lohduttaisi.
Ei ketään, joka välittäisi.

Onneksi on ystävät. Itselläni on hyviä ystäviä, parempia joita en voisi toivoa. Luotan siihen, että ystäväni eivät jätä yksin, hylkää, jätä, unohda.
Kiitos teille <3 Ilman teitä en olisi mitään. Rakastan teitä <3 Toivon, että pystyn olemaan teillä yhtä hyvä ystävä kuin olette minulle olleet, ja voitte olla varmoja, etten koskaan unohda.
Te joilla on joku jota rakastaa: pitäkää siitä kiinni sillä yksinäisyys satuttaa...

---

Purri kuittaa.

Huomaan etten näe sua vieläkään vierelläni, lähelläni, sydämeni ei tunne sydäntäsi...