Theodorosia kohti käveli varjoista nainen. Huoneen siinä osassa oli niin vähän valoa, että tulijan kasvoja tuskin saattoi nähdä. Hän kuitenkin tiesi kuka tuo nainen oli. Se oli Lily, hänen rakastettunsa ja vaimonsa, mutta ennen kaikkea kuningattarensa. Lily asteli keimaillen esiin varjoista, ja antoi Theodorosille aikaa katsella hänen kauniita muotojaan. Hymynkare värähti naisen arvoituksellisilla kasvoilla kun tämä kaatoi miehelleen viiniä. Juodessaan viiniään Theodoros huomasi yhtäkkiä kaikkien muiden kalusteiden kadonneen paitsi divaanin jolla hän makasi. Arvaamatta Lily asettui hänen päälleen nostaen hameensa samalla lanteille. Nainen ohjasi terskan nopeasti häpyhuulilleen ja aloitti kiivaan ratsastuksen. Theodoros laukesi ennen kuin edes tajusi mitä oli tapahtunut. Theodorosin vielä hämmästellessä Lily horjahti divaanin päältä lattialle.
Kun huone heidän ympärillään palasi takaisin, katon ja seinän tukipilarit olivat hämähäkinverkkojen peitossa, juomapöytä oli kaatunut ja divaanin päälikangas oli repaleinen, ikkunat olivat laudattu umpeen. Lily vaikeroi lattialla pidellen vatsaansa. Paniikissa ja hätääntyneenä Theodoros riensi vaimonsa tueksi. Lily ei tuntunut saavan henkeä ja lähti konttaamaan nuhruista lattiaa pitkin ovea kohden. Suu unohtuneena auki, silmät puoliummessa ja kuola poskella valuen tuo nainen konttasi lattialla tuskissaan. Yltä päältä hiessä, verisuonten pullistellessa ohimoilla ja lattian pölyn ja nuhrun tarttuessa tämän paljaisiin polviin ja kämmeniin hän päästi vaikeroivan, tuskastuneen huudon. Yhtäkkiä Lilyn vatsa alkoi paisua, kuplia ja pullistella. Nainen päästi korviavihlovan rääkäisyn ja kääntyi Theodorosin puoleen lattialla, silmät täynnä anomusta kuin anteeksipyytävä naaraskoira.
Theodoros pyyhki hikeä Lilyn otsalta, kuiskaili korvaan kehotuksia ja lohdutuksen sanoja, muistoja ja tulevaisuudensuunnitelmia. Lily parkaisi. Hän huusi ja ulvoi niin kuin synnyttävä nainen. Pupillit kiertyivät taakse, koko naisen kehon lihakset supistelivat ja kouristelivat samaan aikaan. Theodoros älähti kauhusta, mutta tahtoessaan pelastaa vaimonsa, hän kiersi kätensä tämän ympärille ja helli tätä. Hän yritti suudella, saamatta huulilleen vastausta. Kuului vahvan kankaan repeämistä muistuttava ääni. Lilyn lantio petti, ja lihaskudos repesi auki emättimestä peräsuoleen asti. Veren tulviessa lattialle Theodoros mykistyi kauhusta. Hän yritti huutaa, ja huusikin, mutta kukaan ei kuunnellut häntä. Vielä kerran hän kokosi voimansa ja yritti katsoa vaimoaan silmiin. Vain nähdäkseen lisää kauheuksia. Lilyn silmien alaosassa olevat verisuonet alkoivat pettää, värjäten verkkokalvon alaisen silmämunan kokonaan punaiseksi. Myös silmäluomista tihkusi verta, mutta Lily piti vain silmiään auki. Pupillit muljahtivat takaisin paikoilleen ja koko muu keho rentoutui. Lily katsoi vielä kerran miestään punaisilla silmillään. Nainen ponnisti vielä kerran ja luhistui sitten lattialle. Theodoros itki, mutta hiljentyi huomatessaan vaimonsa lantion revenneen kokonaan kahteen osaan, ja lattialla Lilyn elottomien jalkojen välissä oli hieman liikahteleva musta möykky, jonka pinta koostui kananmunan valkuaisen kaltaisista valkoisista kuplanomaisista pallukoista, joita peitti sileä kalvo. Möhkäle oli todella suuri, ehkä jopa aikuisen miehen kokoinen tämän ollessa sikiöasennossa. Valkoiset kuplamaiset pallukat alkoivat hiljalleen päästää ilma itsestään pois, samalla niistä valui vihreää visvaa lattialla lainehtivan veren sekaan. Kaiken ilman tultua ulos Theodorosin edessä oli niljakas musta kuhmurainen nahkasäkki, jonka sisään olisi mahtunut juuri ja juuri aikuinen mies. Pussi repesi auki Theodorosin koskettaessa sitä. Elottomat, kauheat kasvot katsoivat häneen rikotuilla silmillään.
Se oli hänen kuollut veljensä.