Usvassa aamuhämäräin kulkivat ne
joiden asustus oli synkkä
sisustus rappiolla
ja toiveet olivat tyhjiä
Kohti kukkulaa että katedraalia, kummun ylisillä
joiden askel oli hiljainen
sydämet vailla lyöntejä
ja henkäykset olivat rohisevia
Opastamana pienen hiekkapolun
joiden katseet harhailevat
ilmeet kuvastavat epävarmuutta
ja silmät olivat toivosta karrelle palaneet
Pysähtyvät jättimäisille puuoville, pyhimysten kuvia ihastelemaan.