Heipä hei lukijat, haluaisin painottaa kuinka tärkeää on osata erottaa olennaisuudet epäolennaisuuksista. Silloin, kun puhumme tunnemaailman asioista, lopulta sellaisilla asioilla kuin jatkuvuus, aitous, vahvuus, tai oikeastaan mikään muukaan ominaisuus ei ole itse tunteen rinnalla mitään. Tunne on siis se tärkeä osa, joka pitää oppia tuntemaan ensin.
Kannattaa opetella ensin tuntemaan väripalettinsa ennen kuin alkaa maalaamaan taivaita tai helvettejä.
Myös rakkaudessa, vihassa, katkeruudessa ja missä tahansa.
Oma tyyni ja rauhaisa tilani viittaa ensimmäiseen.
Kannattaako sydämeltäänkään kysyä mitään, jos ei ole ensin tutustunut sen oikkuihin?
Keskittykää itse tunteeseen, älkää sen ulkopuolisiin ja/tai mukana tuleviin seikkoihin. Saatatte alkaa pitämään niitä tärkeämpinä kuin itse tunne.
Erinomaista ja tunnelmallista syksyä kaikille.
Olen puhunut.