Olipas hauska retki tänään. Sain varmaan raittiin ulkoilman myrkytyksen (öö, yhdyssana?) tai jotain, ku aivot käy ylikierroksilla. Mut oli siitä jotain apuakin, nimittäin MÄ RATKAISIN SEN TOISEN KOODIN!! Hyvä minä, eihän siihen mennykkään ku vuosi...:D Näin keksittyäni ratkaisun, voin sanoa että, olipa perkeleen helppo. Hah, aivan naurattaa.
No retkeen palatakseni, Aino kyttäs kokoajan mettään, tiiättekö sillai että, oonpa aivan hiljaa, mut aivan niinku tuolla ois karhu. Kyllähän siinä alkaa itekki pikkusen vilkuileen olkansa yli mettään, et onkohan siellä jotain, ku toinen kokoajan kyttää sinne. No kuvaamaan lähdettiin ja sain kaksi kuvaa. Ei siis aivan turha reissu.
Pelkään aivan tajuttomasti karhuja ja syytän siitä Hopea Nuoli-piirrettyjä.
Kurjet on muuten maailman vittumaisimpia olentoja.
Nyt muuten harmittaa ku en käyny siellä kämpässä sisällä, mut en vaan uskaltanu. Jalat halvaantu siinä ovella. Joku toinenkerta sitte. ...oiskohan siellä ollu aarteita?
Ens kerralla mennään sit kotkan pesälle asti.
Maija, 8-vee, kysyi minulta tänään: "Mitä sä oikein riehuit sen kaljapullon kans vappuna?"
WTF? Riehuin? ...en minä tiedä. Tämä täytyy selvittää.
Voi äiti, oli hauskat vapaapäivät.
Terve!