IRC-Galleria

Tiiättekö miltä tuntuu köijätä mummoja jonossa saunaan, ku ulkona on + 30 astetta lämmintä? Ei tunnu kivalta, ei, ja mummot vaan huutaa et: "Palelee!!" No mut saatiinpahan väriä tänään mun poskiin, ku kaikki aina sanoo et oon kalpea. Paidasta lähti kolme litraa hikeä, ku puristin sitä urakan jälkeen. Ei enää ikinä. Mulla on vissiin kylvettämisen välttelyn taidot ruosteessa, ku jouduin tänään sinne.

Ja löysin tänään ratkaisun pitkään piinanneeseen ainaiseen väsymykseen. Hoksasin et ku menee illalla klo 17.30 nukkumaan, jaksaa hyvin herätä aamulla kuudelta. Nerokasta.

Ja tiedoksi: tulen huomenna jussin viettoon kotiin. Oon vissiin torstaihin asti. Siis yhden yön.

Oispa mullaki kesäloma.

Olipas hauska retki tänään. Sain varmaan raittiin ulkoilman myrkytyksen (öö, yhdyssana?) tai jotain, ku aivot käy ylikierroksilla. Mut oli siitä jotain apuakin, nimittäin MÄ RATKAISIN SEN TOISEN KOODIN!! Hyvä minä, eihän siihen mennykkään ku vuosi...:D Näin keksittyäni ratkaisun, voin sanoa että, olipa perkeleen helppo. Hah, aivan naurattaa.

No retkeen palatakseni, Aino kyttäs kokoajan mettään, tiiättekö sillai että, oonpa aivan hiljaa, mut aivan niinku tuolla ois karhu. Kyllähän siinä alkaa itekki pikkusen vilkuileen olkansa yli mettään, et onkohan siellä jotain, ku toinen kokoajan kyttää sinne. No kuvaamaan lähdettiin ja sain kaksi kuvaa. Ei siis aivan turha reissu.

Pelkään aivan tajuttomasti karhuja ja syytän siitä Hopea Nuoli-piirrettyjä.

Kurjet on muuten maailman vittumaisimpia olentoja.

Nyt muuten harmittaa ku en käyny siellä kämpässä sisällä, mut en vaan uskaltanu. Jalat halvaantu siinä ovella. Joku toinenkerta sitte. ...oiskohan siellä ollu aarteita?

Ens kerralla mennään sit kotkan pesälle asti.

Maija, 8-vee, kysyi minulta tänään: "Mitä sä oikein riehuit sen kaljapullon kans vappuna?"
WTF? Riehuin? ...en minä tiedä. Tämä täytyy selvittää.

Voi äiti, oli hauskat vapaapäivät.

Terve!

Mullapa kävi vieraita!! Kävi kävi, en kyllä pysty sitä todistamaan, mutta uskokaa mua... en mä sentään ihan kaikissa asioissa valehtele... Riemastuin niistä vieraista niin paljon, että hypin sängyllä ja sänky hajosi. No mutta onneksi oon kätevä käsistäni ja tarkka tavarastani, ja tänään sitten nikkaroin taas sen sängyn kuntoon. Ei siitä ehkä parempi tullu ku ennen, mut vähintään samanveroinen. Kyllä siinä kelpaa taas köllötellä.

Sen vierailun takia mulle iski taas innostus kirjottaa tänne päiväkirjaan. Oon kuullu semmosen jutun, et jos asuu kirkon vieressä, laskeutuu Pyhä Henki sun päälle, eikä sun tartte käydä kirkossa. No jos mun luona käy kirjailija kylässä, niin musta tulee itestäki parempi kirjottaan, eikö niin? Sama asiahan se on.

Se oli oikein mukava ja rattoisa kaljantuoksuinen ilta se. Ja keskustelut olivat erittäin mielenkiintoisia. Pohdimme mm. sitä että miksi pillulima kuivuu niin nopiasti. Kuinka moni teistä on myös mietiskellyt samaa pilluliman salaisuutta?

No se on muuten pojat sillä lailla että sanokaa äiteillenne, että avaa sen mamman tilin mun ravintolaan, te syötte mut vararikkoon.

Muuten, Oiskos kellään kesätöitä tarjolla kaikki kodin pikku askareet osaavalle Remontti-Raisalle? Osaan mm. huoltaa pyykinpesukoneita (olen erityisen hyvä niitten letkujen kans), tuuppia tulostimia sillai, et ne ei enää äännä pahasti, korjata väkivalloin pyörätuolin jalkatuet ja lisäksi tykkään tiskata. Imuriin en koske, muuta ku pitkän painimatsin jälkeen.
Jos jollain ois kevyttä ja siistiä sisätyötä tarjolla, voi lähettää mulle pullopostia tai savumerkkejä (mieluiten ne savumerkit kello 20-21 välillä länteen päin)... Viidakkorummun ääni hukkuu liikenteen meluun, sitä ei kannata käyttää...

Yövuorot tekee mut entistä sekopäisemmäksi.

Huomenna sitten alotetaan vapun juhliminen. Toivottavasti se paikallisen kuppilan uusi, hieno terassi on saatu huomisiltaan mennessä valmiiksi, aijon nimittäin lähtiä sinne kuuntelemaan kaunista karaoken laulantaa.

Näkemiin. Syökää paljon vappumöykkyjä (=tippaleipiä).

Pääsiäinen tuli ja meni. Toivottavasti kaikilla oli hauskaa. Mulla ainaki oli, tein niin paljo rahaa pyhien aikaan, että ku palkka kilahtaa tilille, niin kylläpä siinä pikkusen aikaa hymyilyttää.

No nyt kun muut on saanu lomailla, niin kahden ja puolen tunnin päästä on sitten mun vuoro lähtee latailemaan akkuja. Pitää ainaki lähtee hakemaan hilloja (lakkoja/suomuuraimia) suolta, ja sitten vois myöskin käydä vaikka pitsalla. Ja autolla aijon ajella paljon, ku sitäkään ei oo kerenny harrastamaan aikoihin. Eikö ookki hyvät suunnitelmat?

Palaan sivistyksen pariin näillä näkymin perjantai-/lauantai-iltana.
Koittakaahan siihen asti kestää. (ihan niinku joku ois kaipaillukkaan).

Ja toivotaan että siihen mennessä mulle on tullu uus hieno keittiön pöytä ja aivan älyttömän nopia laajakaista.

Kiitos hei.

Se ilkeä ihminen, joka tunki mun pesukoneen vedenpoistoletkun täyteen multaa, tunnustakoon nyt. Jos astut nyt esiin ja tunnustat reilusti tekosi, lupaan ottaa sen huomioon rangaistusta miettiessäni. Taistelin sen koneen kans monta tuntia, ja ku vika löyty, niin kyllä sapetti.

Taas raadan täällä töissä. Toinen yö, helppoa hommaa, ku alakaa jo tottua. Nyt ei edes väsytä, vaikka se saattaa kyllä johtua siitäki, että nukuin eilen 8- 20.30. Eli koko päivän. Kuhan tästä yöstä selviän, alanki juhlimaan sitte synttäreitä, ja seuraava selvä (ja kirkas) hetki saattaapi olla vasta sunnuntai-iltana.

Tänään se sitten tuli, ensimmäinen kutsu pääsykokeisiin (ensimmäinen siksi, että toivon että tulee useampiki). Sattuipa myöskin niin sopivasti, että pitäis olla just sinä päivänä myöskin töissä mummoja hoitamassa. No jos ei vapaata järjesty, niin siinä on sillon ollu jo kohtalolla sormet pelissä, tai joku ylempi voima ei halua että meen sinne pääsykokeisiin. Herran haltuun.

Nyt tupakille ja sitten taas syömään. Kiva, kiitos, hei.

Kylläpä yövuorot voi olla melkoista kidutusta. Miksi tuo kellon-perkelekki kävelee niiiiiin hitaasti? Mummut nukkuu ja minä hypin kohta seinille ku itteeki nukuttais niin paljo. Kello raksuttaa ja joku veisaa radiossa oikein antaumuksella. Yövuorossa jokainen pikkunenki ääni on kuin joku ampus tykillä, niin paljo niitä risahduksia ja rasahduksia aina säikähtää. No kyllä tämä tästä.

No nyt on sitte muutettu omaan mökkiin tuonne takamaille, ja kivvaa on. Perkele, miksi pyykinpesukoneet painaa niin paljo? En oo kyllä kerenny siellä vielä pahemmin henkailemaan, muuta ku rapuloissani pyörin siellä sunnuntaina ja mitä nyt sitte töitten välillä oon pikkusen kerenny itteeni oikasta siellä. Vielä ei ainakaan vituta. Eikö se ookki hyvä?

Tänään piti sitten ajella taas kotopuolessa mutka, ku se yks älypää (ei, en vittuile:D) oli jättänyt kännykkänsä mun autoon. Känny löysi omistajansa ja minä sain siitä raskaasta ajoreissusta hyvitykseksi oivan synttärilahjan ja tyttöjen tekemiä tortilloja. Eikä myöskään sovi unohtaa ||styde|| :n omin pikku kätösin leipomaa maukasta syntymäpäiväkakkua. Kiitos näistä. On se kiva että jotku muistaa vielä tämmöstä vanhaa mummoaki.:D


Millonhan se kesä oikein tullee? Alakaa jo pikkuhiljaa nyppimään tosissaan tuo loskapaska. Sohjo ei oo mun kaveri.

Taas mua oli heitetty haasteella. Minähän olen sanonut teille että, ei kiitos. Ennemmin vaikka virkkaan pitsiverhoja tai luen oppikirjasta paiseen puhkaisusta, kuin vastaan noihin tyhmiin haasteisiin. Ei niitä haasteita edes jaksa kukaan lukea. Minä tiedän, olen nähny. Ne vaan rullataan nopiasti läpi ja siinä se. Siinä menee syvälliset vastaukset aivan harakoille. Hah.

Tässä oon muutaman päivän hymyssä suin muistellu meidän lauantaista baarireissua. Tai pikemminki sitä syömistä sen baarireissun jälkeen. Hyh, kaikki rasvaiset hampurilaiset, pitsat ja muut, meillä syödään jatkoilla pottumuusia ja käristystä.:D Onneksi sitä jäi vielä sen taistelun ja lattialle heittelyn jälkeen niin paljo kuppiinki, että saatiin mahat täyteen. Kylläpä uni maistu sillon hyvälle. Ens kerralla lupaan tarjota kanaa kermakastikkeessa.


No mutta näin tällä kertaa ja ens yönä taas. Hoplaa.

Voih, elämä on julmaa.... Aina sillon ku jotain erikoista ja hauskaa tapahtuis, niin eiköhän iske just sillon tauti. Tällä kertaa se tauti ei kyllä iskeny minuun (ainakaan vielä). Huomenna ois muutto, ja yks tavaroiden kantaja makaa jo ihan spagettina kotona taudin kourissa. Täällä sitä nyt sitte pidetään hänelle seuraa, ja toivotaan että pöpöt on jo niin heikkoja ettei ne tartu minuun tai että mun vastustuskyky on terästä...

Jos katoan, tai minusta ei kuulu mitään, niin mitä todennäköisemmin mut löytää sit meidän pesuhuoneen lattialta makaamasta.

Vaikka vannoin, etten ikinä ala pitämään Galleriassa päiväkirjaa, niin vannomatta paras. Mutta haasteisiin en vastaa, vaikka ystäväni nenn-e neuvoi, että sillä lailla saa vähennettyä tylsyyttä. Niin tylsää ei saa tulla, että niihin vastaisin.

Päivä meni taas ns. kalsarilinjalla. Kokopäivänä en saanu "oikeita" vaatteita päälle, ja jatkuvasti löysin itteni peiton alta torkuilta. Kaupassa kävin pimeän turvin unihousut jalassa, onneksi siellä ei ollu paljo muita asiakkaita.

Vielä ois reilu viikko lomaa, ennen ku pittää liimata taas se tyhmä tekohymy naamalle ja olla valmiina palvelemaan mummoja ja pappoja niinku partiopoika. Siellä sitä sitte taas juostaan kengänpohjat savuten käytävää päästäpäähän ja kulutetaan nuoruutta. Mutta niin se vaan menee. Kutsumusammatti, ja pöh, ehkä jonku muun, ei mun. Mutta rahaa on jostain saatava, ja tältä alalta sitä saa, vaikkakin vähän. Eikä tartte pelätä niitä kauheita joukkoirtisanomisia.

Se ois taas kohtapuoliin tällä tytöllä muutto eessä. Pitäis taas ns. lentää kotipesästä, jo noin kymmenennen kerran. Helppo homma, ku en oo vielä(kään) purkanu muuttolaatikoita edellisen muuton jälkeen. Porukat hyppii riemusta ku pääsevät musta (taas) eroon, mutta eiköhän siinä hyppelyt vähenny, ku joutuvat kantamaan mystisesti lisääntyviä pahvilaatikoita.

Alan olla jo muuttamisen ammattilainen. Oon siinä jo jopa niin hyvä, että iltaan mennessä on jo kamat paikoillaan, kaljat viilennetty, hiukset kammattu ja meikit sudittu naamaan ja sitten sitä jo riennetäänkin paikalliseen juottolaan rentoutumaan kaljatuopin ääreen. Yöllä pienessä sievässä mietitään baarin eessä, että mihinkäs suuntaan sitä piti lähtiä kävelemään että löytäis sen oman pesän.

Kehuin jokuaika sitten entisille (=tuleville) työtovereille löytäneeni työttömänä uuden elämän. Työttömänä on aikaa harrastaa (= nukkua) ja tavata tovereita (= istua baarissa). Mutta sitten käviki niin, että kadotin sen uuden hienon elämän. Se katos samana päivänä ku laajakaista muutti meille. Jos näätte sitä, niin sanokaa sille että tulis takasin kotiin. ja nopiasti.

Voiko tylsyyteen kuolla? Miksi kaikki loistavat (ja vähemmän loistavat) ideat syntyy öisin? Äiti, miks musta tuli tämmönen?

Mulla on taas unirytmi kääntyny päälaelleen, ja sitä ei hevillä (eikä rokilla) käännetä. Pitäis nyt valvoo koko yö ja huominen päivä, että sais sen käännettyä. Mutta huomenna on perjantai, niin mitä turhia, huomenna tulee kuitenki taas valvottua pikkutunneille asti. Ens viikolla sitte.(jos jaksan).

Huomasin yks päivä, että mun uhkaus oli käyny toteen. Kaikki mun sosiaaliset kontaktit tapahtu sillä hetkellä verkossa. Sillon piti äkkiä hippulat vinkuen lähtiä kyläilemään kavereitten tykönä, kone mukana tietenki. Huh, ihan säikähin. Nyt on hyvä mieli taas pari viikkoo, ku oon nähny eläviä ihmisiä luonnossa.

Sillon kun on oikein tylsää eikä keksi mitään tekemistä, kannattaa kaivella muistin sopukoista Ystäväni Ressen (joka käskee kissansa pois sanomalla sille että "Mee nussimaan siitä!") neuvo. Hän kehoittaa kaikkia Runkkaamaan aina ku ei ole muuta tekemistä. Kiitos neuvosta, näin teemme. (HUOM! Ja tämäkään ei sitten ole vittuilua) (<- Piti laittaa huomautus, ettei Ressen tartte taas kysyä, että vittuilenko mä sille).

No nyt taas kattomaan, oisko joku erehtyny laittamaan mulle kommenttia. Kiitos ja näkemiin.


Ja Mauri, huomenna on perjantai, mutta taidan peruuttaa sen lupaukseni. En jaksakkaan heilua alasti. Kerron sen tässä näin, ettei sun tartte istua koko iltaa koneella kyttäämässä.:D