IRC-Galleria

Nyt kun olen tuon debyyttini Lytin lavalla mennyt tekemään, niin koko teatterimaailma avautui ihan uusiksi. Tähän asti olen istunut siellä norsunluutornissa tarkkaamossa valo- tai äänitiskin äärellä, tai sitten himmaillut toimistossa tuottajan, tai pj:n roolissa. Kun sitten kaveri, joka ohjasi Sudenmorsiamen (yhdyssana) nakitti minut lavalle (en olisi kyllä mennyt, mutta hän oli ollut melkein vuoden kuusikymppiä pystyssä), niin tietysti hirvitti ihan älyttömästi. Ja se oli hyvä, olinkin jo aikaa sitten menettänyt ne perhoset vatsasta hetkeä ennen ensi-iltaa, eli liikaa rutiineilla oli jo moni tuotanto mennyt osaltani.

Nyt olen saanut takaisin tunnetripit tekemiseen ja hyvässä lykyssä tämä auttaa piristävästi ja innostavasti siihen varsinaiseen alueeseeni, eli valosuunnitteluun. Eikä yhtään harmita, että kaverit kehuvat tätä vaatimatonta hetkeäni näyttämöllä. Ehkäpä sitä pitäisi kokeilla näyttelijäntyötä uudestaan. Dostojevski sanoi aikanaan, että "olemme päässeet makuun"...