IRC-Galleria

Kävin Tanpesterissa työhaastattelussa. Projektipäällikön paikka ja tietääkseni ihan ok lafka. Saas nähä miten käy. Tyhmiä ovat, jos eivät minua palkkaa, sillä olen täydellinen yhdistelmä ko. firman tarpeisiin taidetta ja tekniikkaa, sekä rautaista ammattitaitoa, mikä on kertynyt vuosien varrella isojen projektien vetämisestä kansainvälisiltä kentiltä.

Niin kerta!

Ja eilen roudattiin roskalavallinen roinaa teatterilta pois. Nyt on siistiä ja tilaa telmiä.

Eilen vietettiin kevään (etelässä lienee jo kesä) ensimmäistä piknikkiä Suviccan takapihalla muutaman fanclubin jäsenen kanssa. Siideriä meni ja muut lipittivät kaljaa. Homomieheksi väittivät, kun tällainen motoristin näköinen örrikkä siemaili nautinnolla Light Vaniljaa. Noh, nyt tähän kirjoitettuna se kyllä hieman haiskahtaa homolta.

Pique-Nique oli varsinainen modernisoitu mustalaisleiri muuttaa taivaaseen. Vilteillä oli kaksi Macin läppäriä, tietokonekaiuttimet subbarilla, järjestelmä digikamera (mikä ahkerasti räpsähteli) ja läjä kännyköitä. Musiikkina mm. Dimmu Borgiria ja muuta keväistä. Siitäpä sitten riemastuneena Grandelaan, missä oli hevikaraoke. Tärykalvot eivät siitä pitäneet, joten ne piti viedä Kurkelan pirttiin, mistä ajoissa kotia. Sellaista se on.

Jahuu. Kävin Lordin euroviisuvideolle esiintymässä. Parta läksi, kun maski ei muuten muka olisi päähän pysynyt. Olisi se. Nyt kärvistellään isona vauvana. Ja se väite ei pidä paikkaansa, etteikö minulla olisi leukaa. On mulla. Kaksi.

Pääsiäisen aikana pitää saada läjään konsertin valot ja sitten vielä Sudenmorsian Kuopioon festareille. Ensi viikolla on töissäkin sen verran säpinää, ettei käsitä. Vitsi, mulla on muuten vähän helevetin kiire. Pitäiskö ihan oikeasti opetella se yksi pieni sana. Ei.

Nyt kun olen tuon debyyttini Lytin lavalla mennyt tekemään, niin koko teatterimaailma avautui ihan uusiksi. Tähän asti olen istunut siellä norsunluutornissa tarkkaamossa valo- tai äänitiskin äärellä, tai sitten himmaillut toimistossa tuottajan, tai pj:n roolissa. Kun sitten kaveri, joka ohjasi Sudenmorsiamen (yhdyssana) nakitti minut lavalle (en olisi kyllä mennyt, mutta hän oli ollut melkein vuoden kuusikymppiä pystyssä), niin tietysti hirvitti ihan älyttömästi. Ja se oli hyvä, olinkin jo aikaa sitten menettänyt ne perhoset vatsasta hetkeä ennen ensi-iltaa, eli liikaa rutiineilla oli jo moni tuotanto mennyt osaltani.

Nyt olen saanut takaisin tunnetripit tekemiseen ja hyvässä lykyssä tämä auttaa piristävästi ja innostavasti siihen varsinaiseen alueeseeni, eli valosuunnitteluun. Eikä yhtään harmita, että kaverit kehuvat tätä vaatimatonta hetkeäni näyttämöllä. Ehkäpä sitä pitäisi kokeilla näyttelijäntyötä uudestaan. Dostojevski sanoi aikanaan, että "olemme päässeet makuun"...

{Eme}:llä oli päiväkirjassaan tällainen. Mieki tässä paremman tekemisen puutteessa nörttäsin vastaukseni:

1. Mitä lukee ensimmäisessä tekstiviestissäsi?
Öö. Varmaan jotain tervetuloa Soneran asiakkaaksi tms.

2. Kenen sängyssä nukuit viime yön?
Omassa, sen vähän mitä nukuin.


3. Minkä värinen paita sulla on päällä nyt?
Liituraitamustagothic

4. Lempielokuva?
Aina tulee mieleen Tohtori Outolempi, mutta on niitä muitakin. Paljon.

5. Sano yksi asia jota teet joka päivä?
Kakalla käynti on perussettii.

6. Minkä väriset ovat huoneesi seinät?
Valkoiset

7. Paljonko sulla on rahaa tällä hetkellä?
Ei sitä koskaan ole tarpeeksi

8. Lempi urheilulaji?
Kung-Fu ja pesäpallo. Ainoat mitä ikänä harrastanut. Hee! Ne voisi yhdistää!

9. En jaksa odottaa että...?
Minähän en odota jos en jaksa

10. Millon viimeksi näit äitiäsi?
Noin kuukausi sitten

11. Kuka sai sinut rekisteröitymään galleriaan?
Mie ite.

12. Mitä söit eilen illalla?
Kebaasin riisillä

13. Katso vasemmalle. Mitä näet?
Naton pommittaman keittiön.

14. Minkä vaatteen lainasit viimeksi joltain?
Varmaan pyyhkeen kaverilta armottomien jatkojen jälkeen, kun piti pestä krapula pois.

15. Millä sivulla datailet useimmiten?
Uutispalveluita tulee kollattua.

16. Onko sulla kasveja huoneessas?
Hah! Ei ne elä minun kanssani. Jääkaapissa on salaattia ajalta ennen vedenpaisumusta.


17. Sattuuko sua mihinkään tällä hetkellä?
Selkä vähän vaivaa.

18. Milloin viimeksi liikuit taksilla?
Tänään. Kahdesti. Rovaniemen taksimiehet osaavat viedä kotiin ilman että kerron osoitetta. Mihin ne minun rahani menevätkään…

19. Milloin viimeksi olit järkyttynyt?
En helposti järkyty. Jotain perhejuttujahan ne ovat, kun järkkyy.


VIIMEISIN

21. Henkilö jonka näit?
Taksikuski. Surullista, mutta totta.

22. Henkilö jonka kanssa puhuit puhelimessa?
Konttanaama

23. Henkilö jota halasit?
Enskarissa koko maailmaa.

24. Henkilö jonka kanssa tekstailit?
Ohjaajan. Surullista, mutta totta.

25. Kappale jonka kuuntelit?
Rammstein - Seeman


TÄNÄÄN

26. Mitä teet nyt?
Päivittelen (myös ääneen) teatteri cv:täni ja naputtelen tätä kyselyä

27. Mitä teet myöhemmin?
Pistän unta kuulaan.

28. Mitä olet tehnyt tänään?
Töitä, teatteria. Sitä samaa kuin aina.

29. Mitä sulla on päällä?
Vaatteet. Ja stressiä.

30. Mitä olet syönyt tänään?
Raxissa terveysruokaa.


HUOMENNA

31. Millainen päivä huomenna?
Töitä ja teatteria. Sitä samaa kuin aina.

32. Mitä suunnitelmia huomiseksi?
Tehdä niitä perkeleen töitä ja teatteria. Sitten syömään työkavereiden kanssa ja ehkä baaristumista.

33. Tavoite?
Hyvää jälkeä.

34. Mistä et pidä huomisessa?
Heräämisestä

35. Onko sulla töitä?
Nämä vastaukset alkavat toistaa itseään.

36. Mitä teit 18.10?
Käppäilin teatterille. Ylläri.

Hohhoi ja jaa. Laskeslin juuri, että teatterihommia on takana 37 kappaletta. Kohtahan tässä voi juhlia nelikymppisiä proggisten määrän suhteen. Hitosti on virrannut vettä Kemijoessa siitä, kun nämä hommat vajaa kolmetoista vuotta sitten aloitin. Tahti on vähän kyllä hiipunut viime vuosina, palkkahommat vievät aikansa ja valoja joutuu tekemään pääsääntöisesti yötöinä ja onhan sitä tässä muutenkin laiskistunut. Mutta kun se teatterikärpänen on purrut, niin parannuskeinoa ei ole. Oikeastaan "teatterikärpänen" on aika naurettavan lievä ilmaisu. Ei se ole mikään pikku kärpyli. Se on valtava ja hirveä monsteri, mikä ottaa tukevan kaulaotteen, eikä hellitä. Eipä siinä mittään, en ole hirveästi vastaankaan pyristellyt.

Nyt on virallisesti kevät, maaliskuun ensimmäinen päivä! Ei haittaa yhtään. Kaamoksen jälkeen kaikki valo on tervetullutta. Etenkin valomiehelle, hehhee.

Näin sitä sitten vietetään selvää viikonloppua eristyksissä kotona. Että rauhaa olisi, eikä tarvitsisi riekkua paareissa nyrkki pystyssä ja muna tuopissa. Puhelin on nimittäin soinut sopimattomiin aikoihin. Ensin soittaa puoli kahdelta yöllä sosiologi A.S. Tupsulan pirtistä ja kun uni tulee uudestaan, niin pikkuveli Turusta keikkansa jälkeen klo 4:20 hotellistaan. Nooh, sai nauraa, mutta nukkumisesta sitten sen enempää tälle yölle. Olisi tuota univelkaa ollutkin. Nyt kello on viisi ja aurinko sen verran korkealla, että väkisin makuuta on turha yrittää. Lähden lenkille. Insomniaa vaan kaikille.

Alkaa olla töissä jo vähitellen purkissa eräs määrittely. Hyvä niin. Huomenna menen erään pitkäaikaisen kaverini, herran sosiologin retkun kanssa keilaamaan(!) ja sitten saunomma varmasti ja otamma tirmoolia. Tänään näin pitkästä aikaa lapsuuden kaveriani, joka oli seurueineen valumassa Leviltä Jyskylään. Toivat tuliaisina oivallista konjakkia. Tämä ilta menee Euroopan kirjallisuushistorian parissa. Paradise Lost by Milton, maustan sitä hiukan tuliaisiksi tulleella Claude Chatelierilla, hää o niitä VSOP:n poikia...Toisaalta pitäisi kyllä siivotakin.

Pitäisi jossain välissä hivellä narsistista minua ja phoshoppailla barbaarikuvia, joista yhden laitoin tännekin, vielä käsittelemättömänä.

Niin, se päänsäryn esiaste sitten konkretisoitui eilen migreeniksi. Päivä meni sitten siihen. Läpeensä vittumainen olotila on migreeni.

Tänään olen IRC-Gallerian ikälaskurin mukaan tasan 31,31 vuotta vanha. Melko masentava tieto.

Ei mitään merkittävää. Pikkuveljen kanssa hahmottelimme hiihtoloman yleisiä piirteitä: Ollako Oulussa vaiko Rollossa. Paikkakunnalla niin väliä, itseä tosin huvittaisi kovasti nähdä velipojan pikkuista tytärtä. Hän on ehkä mahtavin tyyppi tällä planeetalla.

Tulin pois Oulunsalosta kouluttamasta asiakkaita. Olihan vinkeää. Edellisen kerran olen leikkinyt opettajaa yli kuusi vuotta sitten. Hyvin se meni kuitenkin, kun tuntee alansa. Aluksi jänskätti kyllä, kun softat vittuili.

Koko viikon on juilinut päätä. Omituista särkyä, mikä konkretisoituu aina aivastaessa. Ihan kuin päälaella, kallon vasemmalla puolella olisi lasinen kupla, mikä voi poksahtaa jos liikaa pärskii. Ehkäpä se on verisuoni, mikä tahtoo räjähtää. Isoäidille kävi niin ja tuli halvaus ja sitten noutaja. Hän tosin oli ysikymppisen kypsässä iässä.

Pitäisi päästä taas teatteriin, hyväilemään pintoja valolla. Muuten tulee näppylöitä. Sosiaalinen elämä on kuristunut työpaikalle.