IRC-Galleria

Noni, viikon eka päivä takana. Jos ei yksityiselämässä mitään hyvää niin duunissa sentäs saa jotain aikaiseksi. Sitä vain toivois että jaksaa tän talven yli, ehkä duunireissu antaa pontta siihen. Oudointa on että oikeastaa sitä vasta nyt alkaa ajattelemaan missä elämänvaiheessa sitä on. Kaipa sitä löytää rinnalleen jonkun joka jaksaa muakin kuunnella ja olla tukena. Ei aina voi olla se joka on muiden tuki. Joo eiköhän tää taas tässä ollu tällä kertaa, saan vaan muutkin masentumaan.

Jooh voihan se viikonloppu näinkin mennä. Syysmasennus jatkuu ja musta tuntuu että olisin maailman yksinäisin. Hassuinta on se että ympärillä on porukkaa mutta jotenkin olen vain yksin tai ulkopuolinen mun elämässä. On aika ehkä alkaa olee itsekäs, jotenkin tuntuu tyhmältä että mä oon aina se joka on kiltti ja joka välittää mutta joka kuitenkaan ei saa mitään ikinä takaisin.
Elämä on välillä niiin vaikeaa ja jos osaisin ite tehdä oikeat valinnat niin olisi varmasti paljon helpompaa. Noh katsotaan mitä viikko tuo taas tullessaan. Ainakin työmatka edessä häämöttää. Pitääpä katsoa viikon Amazing Race ja painua koisaamaan.

Joo o eilen tuli juhlittua kavereiden kanssa ihan liian pitkään ja Digin tekemät paukut meni hyvin päähän joten aamu olikin sitten iltapäivä. Kaverit kun lähti oli pakko mennä näyttää naamaansa talo-yhtiön talkoissa, jottei kukaan ainakaan voisi sanoa etten ikinä tee mitään. Onneksi hommaan oli varattu yhtiön puolesta siideriä ja olutta joten tuli tuo tasoittavakin hoidettua samalla.
Nyt sitten jos jaksaisi raahautua suihkuun ja tehdä jotain syötävää niin alkais olee suht ok fiiliskin. Tuntuu kyllä ettei tää syysmasennus ota lakkaakseen. Loppujen lopuksi on ihan sama mitä tekee niin mikään ei huvita. Pitäisi löytää se joku jonka kanssa alkaisi taas elämä huvittamaan, mutta aika kaukaiselta se tuntuu. Ehkä suurin syy on oikeesti se ettei edes jaksa etsiä.
Mutta joo nyt sinne ruiskuun ja jos sais ruokaakin suuhun.

Kai sitä vois alkaa tänne kirjoittaa ei tätä kuitenkaan kukaa edes lue joten ihan samapa tuo on.
Eka päivä kun syksyn masennus iskee. Jotenkin tuntuu taas että ei jaksa mitenkään eteenpäin. Pienikin takaisku on moninkertainen näin syksyllä. Välillä täytyy ihmetellä tätä elämää että miksi tätä edes elän. Joillekkin tuntuu olevan tärkeää ihan eri asiat kuin minulle.
Ehkäpä se on sitä ettei elämällä ole näin syksyisin niin suurta suuntaa kuin keväällä ja motiivi miksi olisi tyytyväinen on vaikeampaa löytää. Ehkä suurin tekijä on että syksyllä yksinäisyys iskee ja totuus elämän tyhjuudestä tulee ilmi.
Viikonlopuksi on luvassa aurinkoa ja vähän lämpöä ehkä sinne asti nyt kestää.