IRC-Galleria

Paljon on tapahtunut yhdessä kuukaudessa niin paljon ettei oikein voi edes tajuta.
Uusi ihminen elämässä, uusia kavereita, uudet kuviot duunissa ja UUSI VUOSI.

Noh uuden vuoden lupauskin tuli tehtyä mutta olen ovela lupasin sellaisen asian mihin itse en voi vaikuttaa joten jos se toteutuu niin lupauskin toteutuu. Hassua että oikeastaan en itse ole voinut vaikuttaa mitenkään tähän tilanteeseen vaan kaikki on rullannut omalla tavalla eteenpäin.
Sain jopa tarjouksen muuttaa pois hesasta muutamaksi viikoksi, ajatus jopa alkoi kutkuttamaan eihän täällä minua kaivata :) ja duuniinkin pääsee junalla ihan hyvin. Voihan se olla että kaikki palaa kohta harmaaseen arkeen ja kaikki päättyy suruun mutta en murehdi sitä nyt.
Hassuinta on kyllä se että kaikesta huolimatta tuntuu yksinäiseltä jotain puuttuu sille en vielä voi mitään.
Huh tulipa taas avauduttua mutta eihän tänne niin usein olla kirjoitettu edes.
Pois...

Jeah Joulun viimeinen päivä on alkanut ja selvisin siitä!
Tällä kertaa jouduin vain viettämään joulua yksin, tai ajallisesti paljon enemmän mitä toivoin mutta ei se nyt niin pahaa loppujenlopuksi ollut.
Onneksi elämä jatkuu joulunkin jälkeen ja alkaa uusi vuosi ja kevät.

Milloikohan opin pitämään suuni kiinni asioista jotka ei minulle kuulu mutta kun olen liian rehellinen sanomaan sen asian mikä minusta sillä hetkellä tuntuu. Mjooh uutta vuotta kai voi odottaa ja tehdä jotain lupauksia mutta pitääkö ne on sitten ihan eri juttu.

Tuo vuoden ahdistuttavin aika on kohta käsillä ja ei edes tunnu että se on jo vähän reilun viikonpäästä. Joulukun pitäisi olla sitä aikaa kun on jonkun ihmisen kanssa josta välittää ja jota rakastaa sekä perheen.
Tuo viimeinen on ehkä ainut joka toteutuu niin että äiti "vaatii/odottaa" kallista lahjaa ja katoaa taas elämästäni kunnes taas ilmestyy pummimaan synttärilahjaansa.
Noh en avaudu enempää nyt noista asioista mutta jo nyt stressaa mieltä.

Pitäisi vaan jostain saada taas energiaa jaksaa ja koettaa saada halua elämään, moni asia kun on niin pienestä kiinni. En vaan tiedä mistä ammentaisin itseeni sitä. Välillä tuntuu että muut ihmiset imevät kaiken irti musta ja mun pitää aina selvitä ilman muita.
Ehkä lumi ja ystävät ( onko niitä? ) ilmaantuvat jostain nurkantakaa ja piristävät elämääni antavat taas uutta puhtia. Siihen asti moi...

Uugh olipa viikonloppu :o) joka päivä tuli maisteltua ja tapailtua kavereita. Ilkeetä vaan on se että monikaan asia ei mee niin kuin haluaisi vaikka kuinka yrittää. Noh ens kerralla voi jotain aikaseksi saadakkin.
Lumi oli mukava ylläri ei ehkä ihan niin paljon masenna mutta uusi sana on löytynyt se on ahdistus. Ei siis sellainen painava mutta sellainen että kokoajan pitäisi tehdä jotain että asiat olis kunnossa tai siis ettei vaan pysty olee paikallaan muuten ahdistaa.
Lisää sitten viikolla kohta pidempi loma jee.

Huoh mega masennus jatkuu ei oikee oo edes itellä päässä että mikä masentaa. Kai se on tuo kaiken epävarmuus ja suunnattomuus kaikilla elämän alueilla mutta mitään yksittäistä syytä on vaikea nostaa pinnalle. Ainoa piristävä asia on nämä viikonloput joiden aika tuntuu aina liian lyhyiltä ja jälkikäteen siltä että mitäs sitten sai aikaiseksi.
Uugh jos joku jostain löytyisi mun päiviä piristämään olisi mahtava juttu mutta kun ei oikeen edes ystävät riitä siihen niin millainen superihminen mut sitten täältä masennuksen pohjalta nostaisi? Onneksi viikonloppuna saa taas nauttia hyvistä juomista ja unohtaa hetkeksi elämän suunnat.
Sitä parempaa odotellessa ei kai muuta voi kun itkeä ittensä uneen ja hautaua sängynpohjalle. Suomeksi paskaaks tässä.

Mjooh alkaa taas olemaan arkirutiinit hallussa ja masennus valuu takaisin. Huolimatta uudesta tuttavuudesta on tää syksy ollu mulle yks heikoimmista :(
Salaattilinjalla jatketaan jouluun ja koetetaan vielä Joulukuussa alkaa käymään salillakin jos sitä sais jotain muutosta elämään.
Sitä vois lisää uusia kuvia mutta oikeestaa mietin että ketä varten?
Noh sänky kutsuu joten lopetetaampas tämä tähän.

Ankeasta lähdöstä huolimatta (uudessa keittiössä piilovesivahinko) reissu on ollu tähän asti ihan hyvä vaikka kiirus täällä on ollutkin, matka itä-rannikolta länsi-rannikolle kesti mukavan kauan (6h). Washinton oli mukava yllätys lämpöisine syysilmoineen, vähän vain harmittaa ettei aikaa ollu käydä Capitol Hillillä. Mukava ylläri oli myös se että hotelleissa oli WLAN.
Lämmintä täällä San Diegossa on piisannu vaikka vähän pilvistä on ollutkin. Kaupunki johon voisin tutustua enemmänkin. Kaikkialla ilta-elämässä tuntui olevan armeijapukuisia koska paikka on iso sotilastukikohta.
Huh ja niin oli kiva saada äsken puhelu että vesivahinko ei ollut suuri ja keittiötä ei tarvitse purkaa. Perjantaina klo 5 paikallista aikaa paluumatkalle joten nyt nukkumaan.

Hoh nää aikaset herätykset ei o kyl mua varten...

Huomenna Köpiksen kautta Washingtoniin ( huh matka kestää melkeen 24h )missä paripäivää ja sitten kolmeksi päiväksi sieltä San Diegoon. Takaisin pitäs olla lauantaina joten nopee piipahdus vaan ja takas. Enkös sit roskista kaapista ottaessani huomaa et vesihana vuotaa kaappiin ja on varmaan vuotanu sinne hitaasti jo jonku aikaa :( joten ilmeisesti keittiö pitää purkaa osittain jotta saadaan korjattua vahingot :( ja huoh en ite oo täällä.
Näinhän se menee vitutuksesta toiseen. Noh jotain valosaakin on tapahtunu törmäsin galleriassa erääseen henkilöön joka oli tuttu ja yllätyksiä täynnä :)
Ehkäpä tuo piristää tulevaisuudessa. Mjooh takaisin pakkaamaan.

Huomenna (su) lähtö reissuun ja paljon asioita tekemättä. Kyllä galleria on pieni tuli törmättyä yhteen joka ei varmaan ois ikinä uskonu mua täältä löytävän ;). Noh huomenna jos jaksais taas kirjoittaa.