En oikein tiedä miten sen sanoisin... On niin monta tapaa olla surullinen, mutta vain yksi polku vie onneen! Toisinsanoen tajusin vihdoin mitä haluan, en halua sinua enkä tuota toistakaan.... Olen omistanut itseni jollekkin paljon suuremmalle ja hienommalle kuin ihminen!!
Jos siis onnea on vain yhtä tyyppiä, on rakkauttaa ainakin miljoonaa! Nyt olen valinnut niistä miljoonasta sen oikean omani... Olen suoraan sanoen ylipursuva rakkaudesta tätä kohtaan... En usko että elämässäni on enää tilaa muulle, joten sille jollekkulle joka ehkä jonain päivänä minua odottaa; odotat turhaan!
Elämä hymyilee kun tajuaa mikä oksa elämänpuusta sinua kantaa!! Sitä oppii sittemmin ymmärtämään kaiken tarkoituksen sille risukolle missä on joutunut elämänsä aikana kävelemään, kaikelle sille tappavalla surulle ja toisaalta myös ilolle. Vaikka se väliltä siltä tuntuukin, niin ehkemme sittenkään elä turhaan? Omalla elämälläni on nyt suunta ja sen aijon pitää, koska kaikki tuntuu juuri nyt hyvältä!!
tai ei aivan..........