IRC-Galleria

Päivällä käytiin vähän pyörimässä kaupungin keskustassa. Perheen tytär näytti mallia miten saa nopeasti rahaa kulumaan, tosin ymmärrettävästä syystä; se lähtee 10 päivän päästä brasseihi vaihtoon ja tarvi sitä varten kaikenlaista. Siellä ollessa tuli myöskin syötyä ensimmäinen kunnon lounas täällä. Pizza Hutista kaks palaa mukaan + nolla kolmosen juoma, 3,99€. Myyjä oli onnensa kukkuloil ku maksoin niin pienil kolikoil ku mahollist ja osasin viel laskee oikein tasarahaks. Nähtäväst aika moni maksaa aina 4 tai 5€, joten mitä ilmeisemmin niille pikku rahoille oli käyttöö siel kassas. Kaupunki nyt ei mikää erikoisempi ollu, muistutti aika lailla Helsinkii kaikkine kauppakatuinee sekä bussi- ja ratikkaliikenteineen.

Reissun jälkeen multa kysyttiin halukkuutta lähtee juoksemaan perheen vanhempien mukaan. Mikäs siinä sitten, eipä oo kiipeilyn lisäks mitää kunnon liikuntaa tullu viel täällä harrastetuukaa. Perheen isä on palomies ja niillä on joku juoksutapahtuma 4. syyskuuta johon voi vapaasti osallistuu joko vitoselle tai kympille ja ne treenaa joka tiistai sitä varten, lähtö on aina paikallisen paloaseman pihalta. Aattelin että vitonen saa tänään riittää, katellaan sitte tulevina viikkoina josko lähtis kokeilee kymppii. Perheen vanhemmat sen sijaa lähti juoksemaa kymppii.

Alkuvauhti oli aika verkkasta, vaikka eräs 11v jätkä menikin vähä kovempaa kun muu vitoselle lähteny ryhmä, siinä sen perässä sitte juoksin. Jonku kilometrin jälkeen yks aikuinen sitte anto luvan lähtee menee omaa vauhtiaa ja päätin katella että minkälaista vauhtia tää mun eellä juossu poika alkaa pitää. Tasasesti se lisäs loppuu kohti vauhtia, eikä mulla onneks siinä kyydissä ollu mitää ongelmia pysyä. Mielenkiintosta oli, kun reitti tuli metsästä normaalille maantielle, niin tää jätkä juoksi koko ajan aivan keskellä tietä, ja jos sattu auto tulemaa, niin se väisti siks aikaa sivuun että auto pääs ohi ja siirty sitte taas takas keskelle. Ite kuitenkin pysyin visusti niin reunassa kun mahdollista.

Aikaa meni loppujen lopuksi 29min, ihan sopiva lenkki oli mun mielestä. Päivän suorituksesta vastasi tän mun kanssa juosseen kaverin pikkuveli, 8v, joka juoksi isänsä kanssa koko matkan samaa vauhtia. Loppuaika 31min. 31min! Ja jätkällä ikää vasta 8! Hattua olisin nostanu jos sellanen ois ollu päässä. Päätin sitte udella tältä vanhemmalta pojalta, että mikä sen ennätys on 12 minuutin testissä, mutta sitä se ei suostunu kertomaa. Sen sijaa se sano vitosen ennätykseksee 22min. Hmm, ei huono. Vois tehä meikäläisellä hyvinkin tiukkaa pysyä siinä vauhdissa mukana. Tän perheen isä juoksi kympin 58min ja äiti jotaa tunti ja 5min, joten ei ne iha rapakuntosii oo.

Suurimmat mahdolliset ihmeetki on nyt koettu; kun tultiin takas kaupungilta, tultiin oikein etuovesta sisään. TV:ki on ollu päällä jo ainaki kahteen otteesee. Ja voitteko kuvitella, sen lisäks että illallinen oli suht aikasee, puol ysin aikoihi, ei tarjolla ollu bratwurstia eikä mitään muutakaan makkaraa. Koska urheilijatha ei syö sellasta skeidaa. Joten syötiinki pastaa ja salaattia. Ei mitään valittamista, päinvastoin.