IRC-Galleria

08.08.2009 - Päivä numero 1, saapuminen Saksan maalle ja suuri tuntematon edessä
.
.
.
18.07.2010 - Päivä numero 345, Jäähyväiset: on aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa, nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa..

Tuohon väliin mahtuu 343 uskomatonta päivää, joita en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Mennyttä vuotta ei pysty kuvailemaan kuin yhdellä tavalla, elämäni vuosi. Vaihtovuoden mahtavuudesta kertoo se, että tarvitaan useamman ihmisen sormet sekä varpaat laskettaessa kuinka moni tänä vuonna täällä Saksassa olleista on todennut samalla tavalla kotiinpalun jälkeen, ja kaiken lisäksi vielä valittanut kovaan ääneen kuinka on ikävä takaisin Saksaan. Elämä on.

Mielenkiintoinen lähitulevaisuus odottaa, sillä en vieläkään millään pysty kuvittelemaan paluuta takaisin tuttuun ympäristöön ja sopeutumista takaisin normaaliin elämään, vaikka tätä kirjoittaessa kello lahjomattomasti kertoo minun olevan takaisin kotona jo puolen vuorokauden päästä. Huh huijaa..

Erittäin iloisella ja odottavaisella mielellä palaan takaisin "radan taakse", kuten meillä on tapana sanoa. Kaikkien sukulaisten, tuttavien ja kavereiden näkeminen uudelleen vuoden tauon jälkeen tulee olemaan jotakin aivan uskomatonta..

Kiitoksia tästä aivan täydellisestä vuodesta voisi jakaa kaksin käsin ympäri ämpäri, mutta tyydyn nyt heittämään vain yhdet kiitokset, sinne tärkeimpään osoitteeseen. Ilman maailman parhaita vanhempia ja heidän sekä suurta henkistä että taloudellista tukea ja uskoa siihen että osaan tulla toimeen suuressa maailmassa, ei tästä olisi tullut yhtään mitään. Ja ylivoimaisesti rankempi tämä vuosi on ollut heille sekä sukulaisille, kun ovat huolehtineet että onhan jätkällä varmasti kaikki hyvin maailmalla, toivottavasti ei ole koti-ikävä iskenyt, osaako se kommunikoida vieraalla kielellä jne. Itselle kun vuosi on ollut yhtä juhlaa ja humua, näin hieman karrikoiden, mutta kaukana totuudesta ei kuitenkaan olla. JÄTTILÄISMÄISET kiitokset siis etenkin vanhemmilleni, jotka saavat "pikku"pojaltaan sekä huojentavia että kauhistuttavia uutisia; poika siis palaa turvallisesti maailmalta kotiin, joten ylisuuren huolehtimisen voi lopettaa, MUTTA...

...lähtee takuulla tulevaisuudessa uudestaankin maailmalle, kun mahdollisuuden siihen saa!!